Yhdistelmämurtumat

Yhdistelmämurtumat ovat murtumien alaluokka, jossa vamma aiheuttaa kaksi tai useampia murtuma-alueita yhdessä ja samassa vammassa. Tämä voi tarkoittaa usean murtuman syntyä yhdessä luussa tai useamman luun murtumista samassa kohtauksessa. Yhdistelmämurtumat ovat usein monimutkaisia ja voivat vaikuttaa sekä nivelalueisiin että ympäröiviin rakenteisiin.

Tyypillisesti yhdistelmämurtumat syntyvät korkeenergisen trauman seurauksena, kuten liikenneonnettomuuksissa tai tsunkeissa. Myös ikääntyneillä, joilla luun tiheys on heikentynyt, murtumien monimuotoisuus voi korostua. Murtumien suunnassa ja siirtymissä voi olla merkittäviä yksittäisiä eroja, mikä vaikuttaa hoitomuotoihin ja toipumisaikaan.

Diagnoosi tehdään kliinisen arvion lisäksi röntgenkuvauksella, ja monimutkaisemmissa tapauksissa tietokonetomografiaa (CT) käytetään lisäkuvantaan luun fragmenttien tarkkaan määrittämiseen ja kirurgisen suunnittelun tueksi. Hoito riippuu murtumien vakavuudesta, siirtymistä sekä potilaan yleiskunnosta. Vakaa, epädislaksioitunut murtuma voi joissain tapauksissa hoitua konservatiivisesti immobilisaatiolla. Usein yhdistelmämurtumat vaativat kirurgista stabilointia, kuten pultti- ja taukileikkauksia, sisä- tai ulkoista kiinnitystä, tavoitteena palauttaa luun pituus, kiertalinki ja niveltoiminta sekä estää syrjäytymistä.

Toipuminen vaihtelee yksilöllisesti ja riippuu murtumien määrästä sekä mahdollisista lisävaurioista. Komplikaatioita voivat olla epäonnistunut luutuminen, sekundaarinen infektiot sekä nivel- tai pehmytkudosvammat. Fysioterapia ja jatkohoito ovat usein keskeisiä osia palautumisessa.