Ydinjakautuminen

Ydinjakautuminen on solun tuman jakautuminen, jonka tavoitteena on jakaa kromosomit kahdelle tytärsolulle siten, että kummassakin uudessa solussa on oikea kromosomiluku. Ydinjakautuminen voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: mitoosi, jossa kromosomiluku säilyy, sekä meioosi, jossa kromosomiluku puolitetaan. Ennen varsinaista ydinjaetta solu etenee interfaasin aikana, jolloin DNA kopioituu.

Mitoosi on solujen tavanomainen tuman jakautumisprosessi. Sen perusvaiheet ovat profaasi, prometaasi, metafaasі, anafoasi ja telofoasi, joita seuraa sytokineesi. Profaasissa kromosomit tiivistyvät ja tumakotelo hajoaa; prometaasissa kromosomit kiinnittyvät sukkulaan ja jakautuminen alkaa; metafaasissa kromosomit asettuvat keskitasolle; anafoasissa sisarkromatidit erkanevat ja siirtyvät cellan päähän; telofoasissa tumat uudelleen muodostuvat ja kromosomit dekontaminoituvat. Sytokineesin myötä solulimat eriytyvät kahdeksi identtiseksi tytärsoluksi.

Meioosi on kaksi peräkkäistä tumanjakautumista, jotka tuottavat haploideja sukusoluja. Meioosi I erottaa homologiset kromosomit, ja meioosi II vastaa mitoosin kaltaista jakautumista, jossa sisarkromatidit erkaantuvat. Meioosissa tapahtuu ristikkäisyyksiä (crossing over) ja kromosomien sattumanvarainen asettelu, mikä lisää geneettistä monimuotoisuutta.

Ydinjakautumisella on keskeinen tehtävä kasvussa, kehityksessä ja kudosten korjauksessa (mitoosi) sekä sukusolujen muodostumisessa ja perinnöllisen monimuotoisuuden lisäämisessä (meioosi). Virheet jakautumisessa voivat johtaa aneupoitoihin, kromosomipoikkeavuuksiin ja syöpäkasvuun liittyviin ilmiöihin.