Väkivaltarikosten

Väkivaltarikokset ovat rikoksia, joissa käytetään tai uhotaan väkivaltaa toista ihmistä kohtaan siten, että aiheutuu ruumiillista vammoja, vakavaa terveyden uhkaa tai pelkoa väkivallan toteutumisesta. Suomessa väkivaltarikokset kuuluvat rikoslakiin ja ne voivat Mc sisältää sekä yksittäisiä tekoja että toistuvaa väkivallan käyttöä. Törmäykset voivat tapahtua kotona, julkisesti tai muissa yhteyksissä, ja ne voivat kohdistua sekä aikuisiin että haavoittuvampiin henkilöihin.

Keskeisiin lajeihin kuuluvat pahoinpitely sekä lievä että törkeä pahoinpitely, sekä vakavammat rikokset kuten murha ja tapon yritys. Muita väkivaltaan liittyviä tekoja ovat esimerkiksi uhanalaisten tai seksuaalivälineiden käytöllä toteutetut teot sekä kotiväkivallan muotoihin liittyvät väkivaltaisuudet, joiden tunnusmerkistön määrittelee teon olosuhteet ja uhrin asema. Välineiksi voivat tulla ominaisuudet kuten ase, esine tai pelon luominen, mutta oikeudellinen arviointi perustuu teon luonteeseen ja vaikutuksiin.

Rangaistukset määräytyvät teon vakavuuden, tekijän tarkoituksen ja uhrin suojelemisen tarpeen mukaan. Lievemmät pahoinpitelyt voivat johtaa sakkoihin tai lyhyempiin vankeustuomioihin, kun taas törkeät pahoinpitelyt, tapon yritys ja murha voivat johtaa pitkittyneisiin vankeustuomioihin. Turva- ja tukitoimet uhrien hyväksi sekä erityiset menettelytavat rikoksen ehkäisemiseksi voivat täydentää rangaistusta.

Tilastointi väkivaltarikoksista kuuluu Tilastokeskukselle ja poliisille. Ilmoitettujen tapausten määrä ei aina vastaa todellista esiintyvyyttä, ja tietojen tulkinnassa otetaan huomioon uhrien suojeleminen sekä säädösten ja ilmoituskäytäntöjen vaikutukset. Kansainvälisessä vertailussa Suomi on tyypillisesti alhaisten väkivaltarikosten maiden joukossa, mutta kehitys vaihtelee vuosittain.