Virtuaalisoinnista

Virtuaalisointi tarkoittaa teknologiaa, jossa fyysiset resurssit, kuten palvelimet, tallennuskapasiteetti ja verkot, esitetään ja hallitaan ohjelmallisesti virtuaalisina yksikköinä. Tavoitteena on tehostaa resurssien käyttöä, parantaa eristystä sekä lisätä hallinnan ja skaalautuvuuden joustavuutta. Virtuaalisointi kattaa useita osa-alueita, kuten laskennan virtualisoinnin (virtuaalikoneet), tallennuksen virtualisoinnin sekä verkko- ja sovellusalustojen erottamisen konttien tai muun kevyemmän virtualizationin kautta.

Toimintaperiaate perustuu hypervisorin ympärille. Hypervisor on ohjelmisto- tai laitteistokerros, joka hallitsee fyysisen laitteiston resursseja ja jakaa ne useille virtuaalikoneille tai konteille. Hypervisorin tyypin mukaan erottuvat tyypin 1 (suoraan laitteistolle, esimerkiksi palvelinympäristöissä) sekä tyypin 2 (isäntäkäyttöjärjestelmässä toimiva) ratkaisut. Virtuaalikoneet tarjoavat erillisen käyttöjärjestelmän ja sovellusalustat, kun taas konttiteknologiat kuten Docker tai Kubernetes jakavat ydinjärjestelmän ja ajavat erillisiä sovelluskontteja, jotka ovat kevyempiä eristyksiä.

Historia ulottuu suurkantamaltaan 1960-luvulle, jolloin suurjäreiset järjestelmät käyttivät resursseja virtuaalisesti. Nykyisin virtuaalisointi on keskeinen osa pilvipalveluita ja infrastruktuurien hallintaa, ja sen rinnalla on yleistynyt konttien käyttö sekä orkestrointi-työkalut. Tunnettuja teknologioita ovat VMware ESXi, Microsoft Hyper-V, KVM, Xen sekä konttialustoina Docker ja Kubernetes.

Hyötyjä ovat parempi resurssien hyödyntäminen, eristäminen, skaalautuvuus ja nopeampi kehitys- sekä palautumiskyky. Haasteisiin kuuluvat lisäkerroksen tuomat hallinta- ja suorituskykykustannukset sekä tietoturva- ja lisensointiasiat, jotka vaativat huolellista suunnittelua ja ylläpitoa. Virtuaalisointi on nykyään perustavanlaatuista infrastruktuuri-arkkitehtuureille sekä omissa ympäristöissä että pilvipalveluissa.