isäntäkäyttöjärjestelmässä

Isäntäkäyttöjärjestelmä on fyysiselle laitteistolle asennettu käyttöjärjestelmä, jonka tehtävänä on hallita laitteiston resursseja ja isännöidä virtuaalisia ympäristöjä, kuten virtuaalikoneita tai kontteja. Se tarjoaa ajurit, muistinhallinnan, tiedostojärjestelmän ja verkkopalvelut sekä hallinnoi pääsyä laitteiston resurssiin.

Isäntäkäyttöjärjestelmän rooli ja suhteet virtuaalisuuteen riippuvat käytetystä rakenteesta. Type 2 -virtualisoinnissa isäntäkäyttöjärjestelmä toimii päällä olevan hypervisorin kanssa, esimerkiksi Windows, Linux tai macOS -järjestelmällä, ja hypervisorin suoritus tapahtuu isäntäjärjestelmän yllä. Type 1 -hypervisori tarkoittaa tilannetta, jossa hypervisor toimii suoraan laitteistolla eikä erillistä isäntäkäyttöjärjestelmää ole, vaikka käytännön ympäristöt voivat kallistua yhteen tai toiseen ratkaisuun. Konttiteknologioissa isäntäkäyttöjärjestelmä tarjoaa samanlaisia perusresursseja konttien ajamiseen ja käyttää Linux- tai muun käyttöjärjestelmän ytimen ominaisuuksia eristykseen ja suorituskykyyn.

Resurssien hallinta on isäntäkäyttöjärjestelmän keskeinen tehtävä virtuaaliympäristöissä. Se hallinnoi CPU- ja muistivaraudet, tallennustilan käyttöä sekä I/O-liikennettä, ja se voi toteuttaa eristystä sekä laadunvarmistusta (QoS) virtuaalisiin ympäristöihin. Lisäksi isäntäkäyttöjärjestelmä tarjoaa turvallisuutta ja valvontaa, hallinnoi päivityksiä sekä token- ja tunnistusmekanismeja.

Esimerkkejä isäntäkäyttöjärjestelmistä ovat yleisimmin käytetyt Windows-, Linux- ja macOS-järjestelmät, joita käytetään yhdessä hypervisoreiden kuten Hyper-V:n, VMwaren tai VirtualBoxin kanssa tai konttialustoilla kuten Docker. Käyttökohteita ovat kehitys- ja testausympäristöt, palvelinvirtualisointi sekä sovellusten eristäminen.