isäntäkäyttöjärjestelmistä

Isäntäkäyttöjärjestelmä on fyysisen laitteiston päällä toimiva käyttöjärjestelmä, jonka tehtävänä on ajaa virtualisointia varten tarvittava ohjelmisto ja hallita sen käyttämät resurssit. Se vastaa prosessorin ajasta, muistista, tallennuskapasiteetista ja verkkoyhteydestä sekä tarjoaa ajurit ja hallintatyökalut, joita virtuaalikoneet ja hypervisor hyödyntävät. Isäntäkäyttöjärjestelmä voi olla osa joko bare-metal-ympäristöä tai kulkea mukana hostauksessa, jossa virtuaalointi toteutetaan isäntäjärjestelmän päällä.

Virtuaaloinnin toteutuksesta riippuen isäntäkäyttöjärjestelmä voi toimia Type 1 -hypermikrohvistona (bare-metal), joka toimii suoraan laitteistossa ilman erillistä peräkkäistä isäntäjärjestelmää, tai Type 2 -hypermikrohvistona (hosted), joka asennetaan jo olemassa olevan isäntäkäyttöjärjestelmän päälle. Type 1 -järjestelmät yleensä tarjoavat paremman suorituskyvyn ja resursseiden hallinnan, kun taas Type 2 -ratkaisut voivat olla helpompia käyttöönotossa kehitys- ja testausympäristöissä.

Yleisimmät isäntäkäyttöjärjestelmät ovat Linux-, Windows- ja macOS -perheet, joille on tarjolla monia virtualisointialustoja. Esimerkkejä ovat KVM (Linuxille), Hyper-V (Windowsille), VMware Workstation/Fusion sekä VirtualBox. macOS-lisenssien vuoksi macOS:n käyttö isäntäkäyttöjärjestelmänä rajoittuu usein APplen laillisiin ympäristöihin.

Isäntäkäyttöjärjestelmän valintaan vaikuttavat suorituskykytarpeet, hallintakäytännöt, laitteistoyhteensopivuus ja turvallisuusvaatimukset. Keskeisiä huomioita ovat resurssien eristäminen, päivitykset sekä varmuuskopiointi, jotka vaikuttavat sekä isännän että sen ylläpitämien virtuaalikoneiden vakauteen.