Virtuaalijärjestelmät

Virtuaalijärjestelmät ovat tietotekniikan ympäristöjä, joissa fyysisen järjestelmän resursseja käytetään virtuaalisesti useassa erillisessä ympäristössä. Ne mahdollistavat, että yksi fyysinen isäntäpalvelin ajaa useita itsenäisiä virtuaalikoneita tai kontteja, mikä parantaa resurssien hyödyntämistä sekä eristystä. Virtuaalisista ympäristöistä on kaksi päämallia: täysvirtualisointi sekä konttori- tai käyttöjärjestelmätason virtualisointi. Täysvirtualisointia varten käytetään hypervisoria (esim. VMware ESXi, Microsoft Hyper-V, KVM), joka hallinnoi virtuaalikoneita ja niiden käyttöjärjestelmiä. Konttori-virtualisoinnissa käyttöjärjestelmän ydin jaetaan kontteihin (esim. Docker, Kubernetes), jolloin konttien sisällä on eristetty sovellus- ja riippuvuuskirjastoja.

Järjestelmän keskeisiin osiin kuuluvat isäntäpalvelin, virtualisointikerros (hypervisori) sekä asiakkaat, kuten virtuaalikoneet tai kontit. Tallennus, verkko ja hallinta ovat erillisiä komponentteja, joiden kautta resurssit ja palvelut allokoidaan ja valvotaan.

Hyötyjä ovat parempi resurssien hyödyntäminen, joustava skaalautuvuus, lyhyemmät käyttöönotto-ajat, eristys turvallisuusriskeiltä sekä helpompi varmuuskopiointi ja liiketoiminnan jatkuvuus. Sovellusaloja ovat datakeskukset, pilvipalvelut, kehitys- ja testausympäristöt sekä suuret IT-infrastruktuurit.

Haasteet ja huomioitavat seikat ovat lisensointikysymykset, suorituskyvyn hallinta, turvallisuus, monimutkaisuus ja hallintatyökalujen yhteensopivuus sekä verkon ja tallennuksen suunnittelu.