Täysvirtualisointia

Täysvirtualisointi on tietotekniikan käsite, joka tarkoittaa koko tietokonejärjestelmän, mukaan lukien sen laitteiston, käyttöjärjestelmän ja sovellusten, emulointia ohjelmiston avulla. Täysvirtualisointiratkaisut mahdollistavat useiden virtuaalikoneiden (VM) suorittamisen yhdellä fyysisellä palvelimella. Kukin virtuaalikone toimii itsenäisenä tietokoneena omalla käyttöjärjestelmällään ja resursseillaan.

Virtualisointi toteutetaan tyypillisesti hypervisoriksi kutsutulla ohjelmistokerroksella. Hypervisor hallinnoi fyysisiä resursseja, kuten prosessoria, muistia ja tallennustilaa, ja jakaa niitä virtuaalikoneiden kesken. Se varmistaa, että virtuaalikoneet eivät häiritse toisiaan ja että ne käyttävät resursseja tehokkaasti. Täysvirtualisoinnissa kaikki virtuaalikoneiden suorittamat laitteistokutsut ohjataan hypervisorin kautta, joka emuloi tarvittavaa laitteistoa. Tämä lähestymistapa ei vaadi muutoksia vieraskäyttöjärjestelmään.

Täysvirtualisoinnin etuja ovat muun muassa palvelinten konsolidointi, mikä vähentää laitekustannuksia ja energiankulutusta. Se mahdollistaa myös helpon siirrettävyyden virtuaalikoneiden välillä ja parantaa järjestelmän vikasietoisuutta. Täysvirtualisointia käytetään yleisesti pilvipalveluissa, ohjelmistokehityksessä ja testauksessa sekä vanhojen sovellusten ajamisessa uusilla alustoilla. Haittapuolena voi olla suorituskyvyn heikkeneminen emuloinnin vuoksi verrattuna natiiviin suoritukseen, vaikka nykyaikaiset ratkaisut ovatkin merkittävästi optimoineet tätä.