Viritysjärjestelmä

Viritysjärjestelmä määrittää, miten oktaavissa olevat sävelet jakautuvat ja miten intervallit suhteutuvat toisiinsa. Se sisältää sekä viitepisteen, jonka ympärille viritys rakennetaan, että sävelasteikon sisäiset suhteet. Yleinen viitepiste on, että A4 on noin 440 Hz, mutta käytännössä standardit voivat vaihdella kontekstin mukaan.

Yleisin viritysjärjestelmä länsimaissa on 12-sävelinen yhtätemperoituna järjestelmä (12-TET). Oktaavi jaetaan 12 tasaisesti jakautuvaan askeleeseen, ja jokainen seuraava sävel on edeltävästään 2^(1/12) kertaa korkea. Tämä tasaa intervallit kaikissa avaimissa ja helpottaa modulointia sekä muusikoiden yhteistyötä.

Muita järjestelmiä ovat esimerkiksi just intonation, jossa sävelet perustuvat pieniin kokonaislukusuhteisiin (esim. 4:5, 5:4, 3:2), sekä erilaiset temperamentit kuten meantone- ja well-temperamentit. Just intonation tuottaa usein puhtaamman soinnin tietyissä konteksteissa, mutta voi rajoittaa käytettävissä olevia avaimia; temperamento-ryhmät antavat laajemman avainvalikoiman, kussakin avaimessa hieman erilainen vire.

Kulttuurien välillä on suuria eroja: muualla maailmassa käytetään virityksiä, joissa on mikrotonaalisia eroja ja erilaisia skaalajakoja, kuten hindustalaisessa ja arabialaisessa musiikissa sekä gamelanissa Indonesiassa (pelog- ja slendro-skaleja). Nykyisin digitaalinen tekniikka mahdollistaa useiden viritysten käyttöönoton sekä tallenteissa että syntetisaattoreissa, joten viritysjärjestelmät ovat usein sekä käytännön valinta että tutkimuksen kohde musiikin tuottamisessa ja analysoinnissa.