Virhepäätelmiä

Virhepäätelmä on argumentin tai johtopäätöksen heikkous, jossa päättelyn looginen yhteys premissien ja lopputuloksen välillä rikkoontuu. Ne ovat yleisiä sekä arkisessa että julkisessa keskustelussa, ja ne voivat tehdä joistakin väitteistä vaikuttavia vaikka ne eivät olisi loogisesti päteviä. Virhepäätelmiä voidaan tarkastella kahdessa pääkategorialla: muodolliset virheet, jotka johtuvat päättelyn rakenteesta, sekä epäformaaliset virheitä, jotka johtuvat sisällöstä, retoriikasta tai kontekstin epäasianmukaisesta tulkinnasta.

Yleisimmät virhepäätelmät ovat esimerkiksi ad hominem -hyökkäys, jossa huomio kiinnittyy puhujan henkilöön sen sijaan että tarkasteltaisiin väitteiden sisältöä; riittämätön tai nopea yleistys (hasty generalization), jossa laajaa väitettä tehdään liian pienestä määrästä esimerkkejä; post hoc ergo propter hoc -virhe, jossa tapahtumien aikajärjestystä käytetään syynä toiseen tapahtumaan ilman todellista yhteyttä; sekä kalteva mäki -väite, jossa väitetään ilman riittäviä todisteita, että jokainen pieni askel johtaa väistämättä äärimmäiseen ja usein kohtuuttomaan lopputulokseen; auktoriteettiin vetoaminen (argument from authority) silloin kun auktoriteetin väitteitä pidetään totuuksina ilman todistusta. Lisäksi voidaan mainita väärä dikotomia, jossa esitetään pakotettu joko-tai -vaihtoehto useimmiten vain kahden vaihtoehdon kautta.

Virhepäätelmiä esiintyy monilla aloilla, kuten politiikassa, mediassa ja mainonnassa, ja ne voivat vaikuttaa yleisön käsityksiin jopa silloin kun premissit eivät tue johtopäätöstä. Tunnistaminen perustuu premissien relevanssin ja riittävyyden arviointiin, taustaoletusten etsimiseen sekä vastakysymysten esittämiseen.