Virhepäätelmä

Virhepäätelmä on järjellisen päättelyn virhe, jossa johtopäätös ei seuraa premisseistä luotettavasti. Termi juontaa latinankielisestä fallacia-sanasta ja sitä käytetään kuvaamaan argumentteja, joissa sisältö on virheellinen tai harhaanjohtava, vaikka ne vaikuttavat pätevältä. Virhepäätelmiä esiintyy sekä muodollisina päättelyvirheinä että epämuodollisina sisällöllisinä puutteina.

Yleisimmät epämuodolliset virheet ovat: ad hominem -hyökkäys, jossa väite kumotaan hylkäämällä sen esittäjä henkilökohtaisesti; auktoriteettiin vetoaminen ilman riittävää näyttöä; ad populum, jossa väite puolustetaan sen mukaan, kuinka moni sitä uskoo; hätiköity yleistys, jossa pieni otos johtaa suureen johtopäätökseen; post hoc -virhe, jossa aikaisempi tapahtuma tulkitaan syyksi ilman todistetta; kehäpäätelmä, jossa väite perustuu itse hypoteesiin; ei-seuraaminen eli johtopäätös ei seuraa premissistä.

Tunnistaminen ja ehkäisy: tarkista premissien ja johtopäätöksen välinen looginen yhteys, etsi aukot tai epäselvät määrittelyt, pyydä todistetta, harkitse vaihtoehtoisia selityksiä ja mahdollisia oletuksia sekä testaa väite esittämällä sille falsifioitavia tilanteita. Erona on harkita kausaalisuutta ja korrelaatiota sekä erottaa itse väite ja sen konteksti toisistaan.

Historia ja käyttö: virhepäätelmä-termillä viitataan vanhan logiikan ja retoriikan havaintoihin; sana fallacia juontuu latinasta; Suomessa termi korostaa kriittisen ja johdonmukaisen keskustelun merkitystä.