Vireystaso

Vireystaso tarkoittaa henkilön herätyksen ja valppauden astetta, joka heijastuu aivotoimintaan, tarkkaavaisuuteen ja reaktiokykyyn. Se kuvaa sitä, kuinka hereillä ja toimintaan valmis yksilö on tietyllä hetkellä. Vireystaso vaihtelee yksilöllisesti ja päivittäin, ja siihen vaikuttavat sekä sisäiset tekijät että ulkoiset olosuhteet.

Sisäisiä tekijöitä ovat vuorokausirytmi, univaje, stressi sekä krooniset sairaudet, kun taas ulkoisia tekijöitä ovat lepo‑ ja työjaksojen pituudet, valo sekä kofeiini tai muut aineet. Pitkäaikainen univaje tai vuorotyö voivat alentaa vireystasoa ja lisätä virheiden riskiä; korkea stressi tai ahdistus voi puolestaan lisätä tilapäistä korkeaa vireystasoa mutta heikentää tarkkaavaisuutta.

Vireystasoa voidaan mitata sekä subjektiivisesti että objektiivisesti. Subjektiivisia mittareita ovat kyselyt ja asteikot, kuten Karolinska Sleepiness Scale (KSS) ja Stanford Sleepiness Scale (SSS). Objektiivisiä mittareita ovat psykomotorisen valppautuden tehtävät, kuten PVT, sekä neurofysiologiset mittarit, kuten EEG‑merkinnät, jotka osoittavat vireystason vaihtelua aivoaalloissa.

Vireystaso vaikuttaa suorituskykyyn ja turvallisuuteen esimerkiksi liikenteessä, teollisuudessa ja työelämässä. Hyviä käytäntöjä vireystason hallitsemiseksi ovat riittävä uni, säännöllinen unirytmi, päivänvalo, kohtuullinen kofeiininkäyttö sekä mahdolliset lepoajat pitkittyneissä tehtävissä. Vireystaso on yksilöllinen ja tilannesidonnainen, ja sen hallinta huomioi sekä henkilön että tehtävän ominaisuudet.