Viivästysajoista

Viivästysajoista on suomalaisessa sopimus- ja talousoikeudessa käytetty termi, jolla tarkoitetaan niihin ajanjaksoihin liittyviä tiloja, joissa sopimusvelvoite katsotaan laiminlyötyväksi ja joita seurataan oikeudellisin keinoin. Termiä käytetään erityisesti kaupallisissa, vuokra- ja palvelusopimuksissa sekä rakennus- ja projektisopimuksissa.

Viivästysaika alkaa tavallisesti eräpäivän jälkeen, jolloin velvollisuutta ei enää katsota täytetyksi. Sopimuksessa voidaan pitää kiinni eräpäivästä tai määritellä, milloin viivästysten seuraamukset tulevat voimaan. Kun viivästys on todettu, vastuullinen osapuoli voi olla velvollinen maksamaan viivästyskorkoa ja mahdollisia perintä- ja muita kuluja sekä korvaamaan mahdolliset vahingonkorvaukset. Joissakin tapauksissa pitkäaikainen viivästyminen antaa sopimusosapuolille oikeuden purkaa tai muulla tavalla ratkaista sopimussuhde.

Lainsäädäntö ja oikeudenkäytäntö asettavat puitteet viivästysten seuraamuksille. Viivästyskorkoa ja siihen liittyviä menettelyjä säätelevät yleiset sopimusoikeuden periaatteet sekä erikseen viivästyskorkoa koskeva lainsäädäntö. Kuluttajansuojalainsäädäntö voi puolestaan vaikuttaa siihen, millaisia kuluja ja maksuperusteita voidaan vaatia kuluttajasopimuksissa. Sopimuksen laadinnassa on suositeltavaa määritellä eräpäivä, viivästyskorko sekä mahdolliset seuraamukset selkeästi etukäteen.

Esimerkkejä viivästysajoista: toimituksessa määräaika, jonka jälkeen toimitus katsotaan viivästyneeksi ja jonka vuoksi наступovat maksut tai vahingonkorvaukset voivat tulla kyseeseen; maksujen viivästyminen voi johtaa viivästyskorkoon sekä perintätoimiin. Viivästysajat voivat aiheuttaa myös sopimuksen irtisanomisen tai muutoksia suoritusajoissa projektinhallintatilanteissa.