Viittausanalyysi

Viittausanalyysi on viitteiden ja lähdeluetteloiden perusteella tehtävä tutkimusmenetelmä, jolla tarkastellaan tieteellisen kirjallisuuden vaikutusta ja rakennetta. Se kuuluu bibliometrian ja scientometrikan alaan ja kattaa sekä määrälliset että laadulliset lähestymistavat viitteisiin liittyen. Keskeinen idea on, että viittaukset heijastavat yhteisön arvioimaa merkitystä ja vaikuttavuutta.

Analyysi perustuu julkaisudatan viitetietoihin, joita kerätään esimerkiksi Web of Science-, Scopus- ja Google Scholar -tietokannoista. Tavanomaisia mittareita ovat viittausmäärät, kenttänormalisoidut mittarit, h-indeksi, g-indeksi sekä vaikutus- ja eigenfactor-arvot. Lisäksi viittausanalyysissä hyödynnetään verkostopohjaisia menetelmiä, kuten kokisäytön (co-citation) ja bibliografisen yhteyden (bibliographic coupling) analysointia sekä viitteiden verkkojen visualisointia ja ajallisia trendien kartoituksia.

Käyttökohteita ovat tutkimusvaikutuksen arviointi, tieteenalan rakenteen ja kehityksen kartoitus, vaikuttavien tutkijoiden ja julkaisemien tunnistaminen sekä tutkimusryhmien strateginen suunnittelu ja rahoituspäätösten tukeminen. Viittausanalyysit voivat yhdistää määrällisiä mittareita laadulliseen kontekstianalyysiin, jolloin viitteiden sisältö ja viittausten käyttötarkoitus valotetaan.

Rajoitteet ja kritiikkiin liittyvät näkökulmat huomioivat, että tietokantojen kattavuus vaihtelee ja viittaukset voivat heijastaa kenttäkohtaisia käytäntöjä eikä pelkästään tieteellistä merkitystä. Itseviittaukset, vääristyneet kannustimet, kieli- ja aluekontekstit sekä mahdollinen mittarien manipulointi ovat huomioon otettavia tekijöitä. Viittausanalyysi on parhaimmillaan monipuolinen työkalu, kun tulokset tulkitaan kontekstissa ja osana laajempaa tutkimus- ja arviointikontekstia.