Viitekehysnäkökulmasta

Viitekehysnäkökulmasta on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan ilmiön tarkastelua sen mukaan, millainen viitekehys tai teoreettinen linja toimii katselukehyksenä. Viitekehys on joukko oletuksia, käsitteitä ja mittapisteitä, joiden kautta havaintoja suunnitellaan ja tulkitaan, ja näkökulma kuvaa, millä taustalla tätä katselua tehdään.

Käytännössä viitekehysnäkökulmasta puhuminen merkitsee, että tutkimuksen määritelmät, valitut käsitteet sekä muuttujat ja tulkinnat heijastavat kyseistä viitekehystä. Tämä vaikuttaa tutkimusasetelmaan, aineiston valintaan sekä siihen, miten tuloksia tarkastellaan ja miten niiden merkityksiä keskustellaan.

Käyttöalueita ovat muun muassa fysiikka, kasvatustieteet ja sosiaalitieteet. Esimerkiksi fysiikassa inertiaalisen referenssikehyksen kautta voidaan tarkastella liikettä suhteellisuusteorian ilmiöitä; kasvatustieteessä viitekehys voi olla konstruktivistinen tai humanistinen siten, että oppimisen ja tiedon rakentuminen nähdään oppijan toiminnan kautta; sosiologiassa valittu kriittinen tai funktionalistinen viitekehys muokkaa sekä analyysiä että tulkintaa.

Hyötyinä korostuvat selkeys, todennettavuus ja toisiinsa liittyvien oletusten näkyminen. Rajoitteina ovat se, että viitekehys voi rajata ilmiön monimuotoisuutta ja ohjata tulkintoja liikaa, ellei tutkija tarkastele useampia viitekehyksiä tai vaihtoehtoja.

Viitekehysnäkökulma on analyyttinen työkalu, jonka avulla tutkija sijoittaa tutkimuksensa teoreettiseen kontekstiin ja tekee näkyväksi, millä periaatteilla aiheen ymmärtäminen rakentuu.