Viitekehyksen

Viitekehys on rakenteellinen malli, joka kokoaa tietylle alalle kuuluvat keskeiset käsitteet, periaatteet, teoriat ja suhteet. Se määrittelee, miten ilmiötä tarkastellaan ja tulkitaan, sekä ohjaa tutkimuksen, suunnittelun tai päätöksenteon kriteerejä ja valintoja. Viitekehyksen tarkoituksena on tarjota yhteinen kieli ja suunta, jonka avulla huomioidaan keskeiset muuttujat ja niiden mahdolliset vuorovaikutukset.

Viitekehystä voidaan tarkastella useissa muodoissa. Teoreettinen viitekehys sisältää oletukset ja suhteet, jotka muodostavat tutkimuksen teoreettisen pohjan. Konseptuaalinen viitekehys kuvaa keskeiset käsitteet ja niiden väliset yhteydet ilman sitovia teorioita. Käytännön tai standardeihin perustuva viitekehys kokoaa hyväksytyt käytännöt, ohjeet ja mittarit, joita sovelletaan tietyllä alueella.

Rakentaminen alkaa ilmiön keskeisten käsitteiden tunnistamisesta, niiden merkitysten määrittelystä, rajojen asettamisesta sekä suhteiden mallintamisesta. Viitekehys rakennetaan aiemman tutkimuksen, alan käytäntöjen ja kontekstin huomioimisella; sitä voidaan testata ja tarvittaessa muuttaa uusien todisteiden perusteella.

Esimerkki: digitaalisen oppimisympäristön vaikutuksia tutkivassa viitekehyksessä voidaan sisällyttää käsitteet kuten opiskelijoiden sitoutuminen, teknologian hyväksyntä ja oppimistulokset sekä näiden väliset suhteet. Näiden kautta voidaan muodostaa hypoteesi siitä, miten sitoutuminen vaikuttaa oppimistuloksiin.

Viitekehys ei ole lopullinen totuus vaan ajattelun kehys. Se voi olla kontekstisidonnainen ja kehittyä uuden tiedon myötä. Sen valinnat vaikuttavat tutkimuksen tai projektin laajuuteen, mittareihin ja tulkintojen kiinnittymiseen, ja siksi viitekehyksen arviointi ja päivittäminen on osa laadukasta tutkimusprosessia.