Vetoavuus

Vetoavuus on termi, jota käytetään kuvaamaan sitä, missä määrin jokin päätös, laki, ehdotus tai hallinnollinen toimenpide voidaan estää tai muuttaa veto-oikeuden nojalla. Se tarkoittaa sekä muodollista oikeutta että käytännön mahdollisuutta käyttää sitä. Vetoavuus ei ole sama kuin veto-oikeus; veto-oikeus viittaa nimenomaan oikeuteen estää päätös, kun taas vetoavuus kuvaa sen toteutumisen todennäköisyyttä ja laajuutta.

Vetoavuuteen vaikuttavat tekijät ovat: ketkä ovat veto-oikeuden haltijoita; minkälaisista päätöksistä veto voidaan tehdä; ja millaiset ylitysmekanismit ovat käytössä (esim. vaadittu määräenemmistö). Aikataulut ja prosessit vaikuttavat myös siihen, miten helposti veto voidaan käyttää. Yleensä override-mekanismit voivat vähentää vetoavuuden, koska päätös voidaan ohittaa vetoa noudattamatta tai suurimmalla enemmistöllä.

Käytännössä vetoavuus muokkaa poliittista ja hallinnollista toimintaa: se vaikuttaa neuvottelujen dynamiikkaan, koalitiopolitiikkaan sekä päätösten nopeuteen ja lopputulosten vakauteen. Siksi vetoavuuden arviointi on keskeistä sekä lainsäädäntöä suunnittelevien että talousyhteisöjen ja kansainvälisten järjestelmien analyysissä. Se korostaa, miten institutionalistisilla rakenteilla ja prosesseilla voidaan tasapainottaa vallan käyttöä ja estää hallitsematon päätöksenteko.

Etymologia: sana muodostuu suomen sanoista veto ja -avuus, jotka kuvaavat tilaa tai ominaisuutta, jossa veto-oikeuden kautta voidaan estää päätös.

See also: veto-oikeus, ylitysmenettely, veto-pelaajat (konseptina politiikan tutkimuksessa).