Vesivarastojen

Vesivarastojen käsite viittaa sekä luonnollisiin että keinotekoisesti varastoituihin vedenvaroihin, joiden tarkoituksena on varmistaa veden saatavuus ja hallita virtaamaa. Vesivarastoja syntyy luonnossa esimerkiksi suurissa järvissä ja kosteikoissa, joissa vesi pysähtyy tai varastoituu pitkiksi ajoiksi. Keinotekoisia vesivarastoja ovat patoamalla rakennettavat altaat ja patojärvet, joissa veden pinta voidaan pitää korkeammalla ja virtaamaa säädellä.

Käyttötarkoitukset ovat moninaiset. Vesivarastoja ylläpidetään vedenjakelua varten sekä asutuksen, teollisuuden ja maatalouden tarpeisiin. Ne toimivat usein vedenlähteenä juomaveden tuotannossa, mahdollistavat kastelun sekä tarjoavat energiantuotantoa vesivoimalla. Lisäksi ne tukevat tulvasuojeluun ja kuivuusjaksoihin sopeutumista sekä tarjoavat virkistys- ja matkailumahdollisuuksia.

Hallinta ja sääntely perustuvat monitoimiseen suunnitteluun. Kansainvälisessä ja kansallisessa tasossa vesivarastojen hallintaan osallistuvat yleensä vesihuolto- ja ympäristöviranomaiset sekä alueelliset toimijat. Päätöksenteossa huomioidaan veden kysyntä, sään vaihtelut, taloudelliset tarpeet sekä ekologiset vaatimukset, kuten ekologiset virtaamat ja vedenlaatu.

Ympäristövaikutukset ovat keskeinen huomio. Keinotekoiset varastot voivat vaikuttaa huomattavasti ekosysteemeihin, muun muassa kalastoon, sedimentteihin ja veden laatuun. Lisäksi kasvaneet rakenteet voivat johtaa pakolliseen purkuun või uudelleenjärjestelyihin.

Tulevaisuudessa vesivarastojen hallinta korostaa kestävyyttä, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja monitoimista optimointia veden tarjoamisen, energian tuotannon ja ympäristönsuojelun välillä.