tulvasuojeluun

Tulvasuojeluun liittyy toimenpiteiden ja politiikkojen kokonaisuus, jonka tavoitteena on vähentää tulvien aiheuttamaa haittaa ihmisille, omaisuudelle ja ympäristölle. Siihen sisältyvät sekä rakenteelliset ratkaisut että ei-rakenteelliset toimet sekä suunnittelu-, varoitus- ja pelastustoimien järjestelmät.

Rakenteelliset tulvasuojelun keinot koostuvat patojen, tulvavallien ja vedenhallintaan liittyvien järjestelmien rakentamisesta sekä ohjauksen ja säännöstelyn mahdollistamisesta. Näihin kuuluvat myös sulkuportit ja muut hallintamekanismit, joiden avulla estetään tai ohjataan tulvavirtauksia sekä suojataan kriittisiä alueita.

Ei-rakenteelliset keinot keskittyvät tilankäyttöön ja riskien hallintaan: maankäyttö- ja kaavoitusratkaisut, kartoitukset tulva- ja riskialueista, varoitusjärjestelmät sekä evakuointisuunnitelmat. Investointien tavoitteena on parantaa kriittisten alueiden ja asukkaiden turvallisuutta sekä taloudellista jatkuvuutta.

Tulvasuojeluun liittyy riskinarviointi ja kustannus-hyötylaskelmat. Ilmastonmuutoksen lisäävät sade- ja tulvariskit korostavat tarvetta kokonaisvaltaiselle yhteistyölle. Kansainväliset ja kansalliset ohjeet sekä EU:n tulvadirektiivi (2007/60/EY) ohjaavat toimenpiteitä sekä vastuiden jakamista.

Luonto- ja luontoa hyödyntävät ratkaisut, kuten kosteikoiden ja tulvatasankojen ennallistaminen sekä vihreä infrastruktuuri, voivat täydentää perinteisiä keinoja ja edistää sopeutumista sekä palautumiskykyä.

Tavoitteena on kestävä, sopeutuva ja resilientti yhteiskunta, joka pystyy vähentämään vahinkoja ja vastaamaan tuleviin tulvariskeihin.