vesivoimalla

Vesivoimalla tarkoitetaan energian tuottamista veden potentiaalienergian muuntamisella sähköenergiaksi. Sähköä tuotetaan virtaavaa vettä hyödyntämällä, joka pyörittää turbiinia ja sitä kautta generaattoria. Vesivoimalaitokset koostuvat yleensä vesivarastosta, putkista ja turbiinista sekä generaattorista. Laitokset voivat olla suuria patosäiliöihin perustuvia tai jokivirtaan rakennettuja.

Tyypit: run-of-river (joen virtaaman hyödyntäminen ilman suurta vesivarastointia), säiliö- tai patolaitokset sekä pumppuhydrauliset voimalaitokset, joissa vettä pumpataan ylemmäs varastointia varten. Turbiinien tyypit ovat yleisimmillään Pelton, Francis ja Kaplan, joita käytetään pääpiirteittäin veden pää- ja virtausarvojen mukaan.

Vesivoima on tärkeä uusiutuvan energian lähde, jolla on vähän suoria päästöjä. Ympäristövaikutukset liittyvät kuitenkin patotuksiin, veden virtaukseen ja ekosysteemeihin, kuten kalakantoihin. Ratkaisuja ovat kalatiet, kalaportaat sekä ympäristöystävällinen suunnittelu, jotka minimoivat vaikutukset.

Suomessa vesivoima on ollut keskeinen osa sähköntuotantoa jo 1900-luvulta lähtien. Suurimmat vesivoimalaitokset sijaitsevat suurissa joissa ja järvialueilla, ja ne täydentävät muuta energiantuotantoa sekä verkon tasapainottamista.

Tulevaisuudessa vesivoimaa kehitetään energianvarastoinnin ja älykkään ohjauksen avulla. Pumppuvoimaloita voidaan käyttää joustavana varastona, joka tasaa tuuli- ja aurinkosähkön vaihtelua. Ilmastonmuutoksen vaikutukset sadevesivaroihin voivat muuttaa tuotantomahdollisuuksia, mikä korostaa vedenhallinnan ja monipuolisen energiapaletin tarvetta.