Vertauksessa

Vertauksessa on suomen kielen kielikuva, jossa kaksi asiaa vertaillaan tarkoituksella, luoden kuvan tai uuden merkityksen. Sanaa ver­taus käytetään yleisesti kuvaamaan tällaista kielikuvaa, ja sanan inessiivinen muoto vertauksessa tarkoittaa “vertausta käytettynä” tai “vertausten yhteydessä”. Toisinaan termi viittaa laajemmin koko kielikuvaan, ei pelkästään yksittäiseen ilmaukseen.

Vertaus kattaa sekä vertailun käyttämät similet että yksinkertaisemman, suoran identifikaation metaforaksi tulkittavat ilmaukset. Simileissa käytetään usein sanoja kuten kuin tai niin kuin, jolloin yhteys kahteen asiaan on ilmeinen: esimerkiksi “hän on kuin karhu metsässä” muodostaa vertauksen. Metaforassa vastaavaa kuin‑sanaa ei tarvita, vaan jokin asia identifioidaan toisenlaiseksi ilman suoraa jälleennäyttämistä: esimerkiksi “elämä on matka” on usein luokiteltu vertaukseksi.

Käytännössä vertauksia käsitellään runo- ja proosateksteissä sekä retoriikassa. Tekstissä voi esiintyä useita vertauksia, ja niiden tarkoituksena on syventää kuvaa, herättää mielikuvia tai tiivistää merkityksiä. Kun sanotaan “vertauksessa käytetty ilmiasu”, viitataan siihen, että kyseinen ilmaus kuuluu kielikuvien piiriin ja sitä analysoidaan sen merkityksen tai efektiivisyyden kautta.

Esimerkkejä: runossa “elämä on matka” on klassinen vertaus; lause “hän on kuin varjo” on vertaus simileen. Vertauksia voidaan tarkastella sekä kieliopillisesti että sisällöllisesti analysoiden.