Verkostolähtöistä

Verkostolähtöistä toimintaa kuvaa lähestymistapa, jossa arvoa luodaan ja kehitetään pääasiassa organisaatioiden, tutkimus- ja kehitystiimien sekä käyttäjien muodostamien laajojen verkostojen kautta. Keskiössä on yhdessä tekeminen, tiedon jakaminen ja resurssien yhteiskäyttö sekä rajoja ylittävä yhteistyö. Tavoitteena on nopeampi oppiminen, suurempi vaikutus ja parempi sopeutumiskyky monimutkaisiin haasteisiin.

Keskeisiä piirteitä ovat monien toimijoiden osallistuminen, yhteinen ongelmanasettelu, yhteiskehittäminen ja kokeilut sekä läpinäkyvä, luottamusta rakentava vuorovaikutus. Verkostoja ylläpidetään ja kehitetään erilaisten foorumien, tapahtumien, digitaalisien alustoiden ja roolien avulla. Johtaminen on usein hajautettua: ohjaus perustuu yhteisiin tavoitteisiin ja toimijoiden osaamiseen.

Prosessi etenee usein kartoituksesta ja sidosryhmien osallistamisesta johtopäätösten ja yhteisten pilottien kautta. Keskeistä on toimijoiden tunnistaminen, luottamuksen rakentaminen, tiedon avoimuus sekä mekanismit, joilla opitaan ja levitetään hyviä käytäntöjä. Arviointia tehdään sekä projektien tuloksista että verkoston toimivuudesta, esimerkiksi mittaamalla yhteistyön tiheyttä, osallistujien sitoutuneisuutta ja yhteisten tuotosten käyttöönottoa.

Verkostolähtöisiä lähestymistapoja sovelletaan muun muassa aluekehitykseen, terveysteknologian ja terveydenhuollon kehittämiseen, tutkimus- ja innovaatiotoimintaan sekä julkisiin palveluihin. Haasteita ovat koordinoinnin kustannukset, eriarvoisuudet ja valtasuhteet, tiedon ja julkisen sekä yksityisen sektorin vuorovaikutuksen hallinta sekä rahoituksen jatkuvuus.

Toiminnat nivoutuvat moniin käsitteisiin, kuten ekosysteemiajatteluun, avointa innovaatiota, yhteiskehittämiseen sekä osallistavaan suunnitteluun.