Verkkodokumentteja

Verkkodokumentteja ovat Internetin kautta saavutettavia asiakirjoja, joiden sisältö ja rakenne on suunniteltu erityisesti selaimille ja verkkopalveluille. Niiden pääasiallinen erottava tekijä on saatavuus verkon kautta HTTP/HTTPS-yhteyden avulla. Verkkodokumentteja voidaan pitää sekä staattisina että dynaamisina: staattiset sivut ovat valmiiksi tallennettuja tiedostoja, kun taas dynaamiset sivut generoidaan palvelimella tai asiakkaan suorittamien ohjelmallisten toimintojen tuloksena.

Yleisimmät verkkodokumenttiformaatit ovat HTML ja XHTML, jotka määrittelevät sisällön rakenteen ja esityksen. Verkkosivut voivat upottaa tai linkittää erilaisia tiedostoja, kuten kuvia, videoita ja tyylitiedostoja. Lisäksi verkkoprojekteissa tarjotaan usein aineistoja, kuten PDF-, Word- tai ePub-tiedostoja, jotka ovat saavutettavissa verkkokanavien kautta. Jokaisella dokumentilla on osoite, eli URL, ja se toimitetaan käyttäjän pyynnöstä verkkopalvelimen kautta.

Metatieto ja rakenteellinen semantiikka edistävät löytämistä ja uudelleenkäyttöä. Usein käytetään schema.org-, Dublin Core- tai muita metatietostandardeja sekä HTML-meta-tageja, joita hakukoneet ja sovellukset voivat lukea. Esteettömyys on tärkeä osa verkkodokumenttien suunnittelua; WCAG-ohjeistukset ohjaavat sisällön saavutettavuutta näytönlukijoille sekä muille apuvälineille.

Historian näkökulmasta verkkodokumentit ovat kehittyneet staattisista HTML-sivuista dynaamisiksi sovelluksiksi, joissa sisältöä luodaan tai muokataan reaaliajassa. Niitä hyödynnetään laajasti julkaisutoiminnassa, koulutuksessa, hallinnollisissa tehtävissä sekä sekä yksityisen että julkisen sektorin tiedonjakossa.

Verkkodokumenttien hallinta ja säilyttäminen sekä versiointi ovat tärkeitä kysymyksiä. Verkkosäilytys ja arkistointi pyrkivät säilyttämään dokumenttien sisällön ja käytettävyyden ajan kuluessa, mikäli tekniset olosuhteet ja lainsäädäntö sen mahdollistavat. Katso myös hyperteksti, HTML, HTTP, URL, verkkokäytettävyys ja digitaalinen säilyttäminen.