metatietostandardeja

Metatietostandardit ovat rakenteellisia ja semanttisia malleja, joita käytetään kuvaamaan ja jäsentämään metatietoja tiedonresursseista. Niiden avulla resurssien löytämistä, hyödyntämistä, yhteentoimivuutta ja pitkäaikaista säilytystä voidaan tukea sekä kirjasto-, arkisto- ja museoalalla että tutkimusdatan hallinnassa ja verkkopalveluissa.

Keskeisiä esimerkkejä ovat Dublin Core -tietomalli, joka määrittelee peruselementit kuten otsikko, tekijä, aihe, kuvaus, julkaisija, päivämäärä, tyyppi, muoto, identifikaattori, kieli, suhde ja oikeudet sekä niiden laajennetut variantit. Dublin Core soveltuu yleiskuvaukseen ja on laajasti tuettu. Muita tärkeitä standardeja ovat ISO 19115 geoinformaation kuvailun metatiedot, MARC ja MODS kirjasto- ja arkistotietojen kuvaamiseen, PREMIS säilytysmetatiedolle sekä METS (Metadata Encoding and Transmission Standard), joka yhdistää rakenteelliset, tekniset ja säilytysmetatiedot. DataCite Metadata Schema sekä Schema.org tarjoavat kuvauksia tieteellisille datajoukoille ja verkkosivuille. IPTC- ja EXIF/XMP-metatiedot ovat yleisiä mediasisällön kuvaamisessa.

Metatietostandardien käyttöönotto ja kehittäminen ovat yhteisöllisiä prosesseja, joihin liittyvät organisaatiot kuten Dublin Core Metadata Initiative (DCMI), W3C, ISO, NISO ja DataCite. Valinta riippuu resurssin luonteesta, tiedonhallintapolitiikoista, kohderyhmästä sekä järjestelmien yhteentoimivuuden vaatimuksista. Hyödyt ovat parempi löydettävyys, helpompi tiedon jakaminen ja pitkäaikainen säilyvyys; haasteina ovat sopivien elementtien valinta, versiointi ja ylläpito.