Verensiirtoja

Verensiirrot ovat kliinisiä toimenpiteitä, joissa potilaalle annetaan veren komponentteja suonensisäisesti. Niillä korjataan verenhukkaa, täydentää veren hyytymiskykyä tai tukea verenkiertoa kirurgisten tai traumaperspektiivien yhteydessä sekä joskus raskauden aikana.

Verensiirrot voidaan jakaa allogeneisiin ja autologisiin. Allogeneisissa siirretään veren komponentteja toiselta ihmiseltä, autologisessa potilas saa omaa ennen varastoitua verta. Yleisesti käytettyjä komponentteja ovat punasolut, veriplasma ja trombosyyttivalmisteet. Punasolut parantavat hapen kuljettavuutta, plasma sisältää hyytymistekijöitä ja trombosyyttivalmisteet auttavat veren hyytymistä.

Ennen verensiirtoa suoritetaan veriryhmän ja Rh-tekijän titraus sekä ristintestaus, jotta valmiste sopii potilaalle. Jos mahdollista, käytetään leukoprotektion ja/tai irradiointia tai pathogen-reduksiota riskien vähentämiseksi. Säilytys ja kuljetus noudattavat kylmäketjua sekä verenvalmistajien ohjeita.

Indikaatiot vaihtelevat potilaan tilan mukaan: akuuttinen verenhukka ja suurien verenvuotojen hallinta, krooninen anemia tai toimenpiteisiin liittyvä verenhukan ehkäisy, sekä trombosyyttien tai muiden komponenttien vajausta vaativat tilanteet. Verensiirtoja annetaan harkiten, ottaen huomioon hyöty-riskisuhde sekä vaihtoehtoiset hoidot.

Vaarat ja haittavaikutukset voivat olla välittömiä tai myöhäisiä, kuten allerginen reaktio, febrile nonhemolyyttinen reaktio, TRALI, TACO, hemolyyttinen reaktio sekä harvinaisemmat infektiot. Potilaita seurataan tiiviisti niin pesäkkeissä kuin vuodeosastoillakin verensiirron aikana ja jälkeen.

Yhteenvetona verensiirrot ovat tärkeä hoitomuoto sekä akuutin että kroonisen verenhukan hallinnassa, mutta niitä käytetään harkiten ja turvallisuusnäkökohdat etusijalla.