Verbilauseketta

Verbilauseketta on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan verbin ympärille muodostuvaa lausekkeen osaa, joka sisältää predikaatin. Verbilauseke voi olla finite (konjugoituva) tai non-finite (epäkonjugoituva) ja se voi sisältää apuverbejä, partisiippeja ja täydentäviä ilmauksia kuten objekteja, määritteitä ja adverbiaaleja. Finnish predikaatti rakentuu usein verbistä, mutta siihen voivat kuulua lisäelementit, jotka tarkentavat aikamuodon, tarkoituksen tai passive-merkityksen.

Finite verbilauseke rakentuu ratkaisevasti konjugoituvasta verbistä, joka ilmaisee ajan, moodin ja persoonan. Esimerkkejä: "Luen kirjaa." (luen on predikaatin ydin), "Hän meni kotiin." (meni). Apuverbien ja modaalien käyttö laajentaa predikaattia, kuten "olen lukenut" (perfekti) tai "voimme lähteä" (modaali + infinitiivi). Passiivin ilmaisulla voidaan muodostaa finite verbilauseketta esimerkiksi "Kirja on luettu." tai "Kirjoitukset luetaan." Negaatio tulee usein verbin eteen: "En lue kirjaa.".

Non-finite verbilauseke ei ole konjugoitunut, ja sitä käytetään esimerkiksi perfekti- ja participli- tai infinitiivimuodoissa. Esimerkkejä: "lukemassa" (olla + lukemassa: olen lukemassa), "lukenut" (passiivisesti käytetty partisiippi: on lukenut), "lukea" (infinitiivi). Näitä käytetään yhdessä muiden lauseenosien kanssa, mutta eivät itsessään anna lauseen ajanmukaisuutta samalla tavalla kuin finite muodot.

Verbilauseketta voidaan tarkastella lauseen predikaattina, jossa verbi ja siihen liittyvät lisäosat muodostavat toimivan kokonaisuuden. Se eroaa muun muassa siitä, miten aikamuoto ja passiivisuus ilmaistaan sekä siitä, millaisia lisäyksiä predikaattiin voidaan liittää.