Vaurioitumisriskia

Vaurioitumisriskia tarkoittaa todennäköisyyttä, että henkilö tai omaisuus vahingoittuu tai loukkaantuu altistumisesta vaaralle. Se on keskeinen käsite turvallisuus- ja riskinarvioinnissa. Riskin hallinta perustuu ymmärrykseen siitä, mikä vaara on, miten ihmiset voivat altistua ja miten haavoittuvia he ovat.

Riskinarvioinnissa kartoitetaan vaara (mitä voi mennä pieleen), altistuminen (kuka, missä, milloin, millä voimakkuudella) ja haavoittuvuus (herkkyys, ikä, kokemukset). Tuloksena on priorisointi ja suunnitelma toimenpiteistä riskin vähentämiseksi.

Yleisiä lähestymistapoja ovat sekä laadulliset että määrälliset menetelmät, kuten riskimatriisit, FMEA tai HAZOP. Hallintakeinot nousevat yleensä seuraavista tasoista: poistaa vaara kokonaan, korvata vaarallinen tilanne turvallisemmalla vaihtoehdolla, käyttää teknisiä ja organisatorisia suojauksia, muokata työolosuhteita ja työaikoja sekä kouluttaa henkilöstöä ja varustaa asianmukaisilla suojavarusteilla.

Esimerkkejä riskirakenteista ovat rakennus- ja teollisuusalojen kaatumis- ja loukkaantumisriskit, kemikaali- ja hengitystiesriskit sekä koneiden käynnistys- ja purkutöiden riskit. Vaurioitumisriskien hallinta on sekä työterveys- että työturvallisuusorganisaatioiden tehtävä, ja se vaatii säännöllistä seurantaa sekä jatkuvaa parantamista.

Suomessa riskinarviointi kuuluu lainsäädäntöön, ja ISO 45001 -perusteinen järjestelmä tukee turvallisuusjohtamista. Tavoitteena on alentaa sekä todennäköisyyttä että vakavuutta siten, että työ- ja toimintaympäristö on turvallisempi.