Vastausvaihtelun

Vastausvaihtelun käsite viittaa tilastolliseen vaihteluun, joka ilmenee vastauksissa sekä yksittäisten vastaajien välillä että saman vastaajan vastauksissa eri mittauskertojen välillä. Vastausvaihtelu voidaan jaotella kahteen päätyyppiin: mitattavaan (todellinen) vaihteluun sekä mittaus- tai havaintovirheeseen liittyvään vaihteluun. Yleisesti ottaen vaihtelu heijastaa sekä mittausmenetelmän tarkkuutta että vastaajien tilannetekijöitä.

Syyt vastausvaihteluun ovat moninaisia. Mittausvirhe syntyy esimerkiksi kysymyksen muotoilusta, asteikkojen tasaisuudesta, johtopäätöskontekstista tai mittausvälineen epäjohdonmukaisuudesta. Vastaajien vaihtelua puolestaan voivat aiheuttaa muistivuoto, mieliala, motivaatio, sosiaalinen toivottu vastaus sekä kulttuuriset tai kielelliset tekijät. Myös kyselyn järjestys ja tilanne (esim. päivämäärä, ympäristö) voivat lisätä vaihtelua.

Mittaus- ja analyysimenetelmät arvioivat ja kuvaavat vastausvaihtelua. Luotettavuuden mittareita ovat esimerkiksi test-retest-reliabiliteetti, sisäinen konsistenssi (kuten Cronbachin alpha) ja intraklassekorrelaatio (ICC). Vaihtelun osatekijöitä voidaan erottaa varianssianalyysillä (ANOVA) tai sekoitettujen mallien avulla, jolloin voidaan erottaa henkilötasojen, items-asteikkojen ja ajankohtien osuus. Perusmittareita ovat hajonta (SD), varianssi ja minimi–max-arvot.

Käytännössä vastausvaihtelun hallinta parantaa mittauksen luotettavuutta. Tämä tarkoittaa selkeää kysymyksenasettelua, johdonmukaisia mittausmenetelmiä, esikokeiluja ja kulttuuri- sekä kielellisten tekijöiden huomioimista. Samalla korkea vaihtelu voi viitata todellisiin ilmiöihin, joita tutkimuksessa on tarkoitus tutkia.