Valaistuslaskenta

Valaistuslaskenta on prosessi, jossa tilan valaistus suunnitellaan ja arvioidaan mittaamalla tai mallintamalla, kuinka paljon valoa tilaan tulee ja miten se jakautuu. Laskenta perustuu valaisimien fotometriseen dataan, tilan geometriaan sekä pintojen heijastuskykyyn, ja se ottaa huomioon mahdollisen päivänvalon sekä ylläpito- tai käyttöaikaiseen valaistukseen liittyvän muutoksen. Tavoitteena on varmistaa riittävä valaistus, hyvä visuaalinen mukavuus, energiatehokkuus ja turvallisuus.

Päämenetelmät ovat lumen-menetelmä (lumen method) sekä pistepiste-laskenta. Lumen-menetelmä arvioi tilan valaistusjakautumaa käyttämällä valaisimien tuottamaa lumen-virtaa, kun taas pistepiste-laskenta mittaa valaistusta valikoiduilta koordinaatipisteiltä tilan sisällä. Tuloksena syntyy mittareita kuten valaistunaet, valaistusvoimakkuus luxien muodossa, sekä valaistuksen tasaisuus ja häikäisy. Laskenta huomioi valaisinten sijoittelun, asennuskorkeuden, seinien ja lattian pinnat sekä ylläpitotekijän (maintenance factor).

Sovellukset ja standardit: valaistuslaskentaa käytetään toimisto- ja oppilaitostiloissa, myymälöissä, teollisuus- ja tuotantotiloissa sekä ulkovalaistuksessa. Se tukee standardien noudattamista, kuten EN 12464-1 sisätilojen työvalaistus, sekä energiasuunnittelua ja suunnittelun dokumentointia. Työkaluna käytetään usein ammatillisia ohjelmistoja kuten DIALux, Relux ja AGi32, sekä fotometrisia tiedostoja (IES tai .ldt).