Vakuusarvo

Vakuusarvo on vakuudeksi asetettujen omaisuuserien arvioitu rahallinen arvo, jota lainanantaja käyttää luoton määrän ja riskeihin perustuvan luottopolitiikan hallinnassa. Se kertoo, millä euromäärällä vakuus voisi realisoida velvoitteen täyttämisen yhteydessä. Vakuusarvo on usein konservatiivisempi kuin markkinahinta tai kauppahinta, koska se huomioi myytävyyden, realisointikustannukset ja mahdolliset hinnanmuutokset.

Arviointi tapahtuu yleensä pankin tai ulkopuolisen arvostajan toimesta. Vakuudet voivat olla kiinteistöjä, arvopapereita, ajoneuvoja tai muita varoja, joita voidaan käyttää luoton vakuutena. Arviointi perustuu vakuuden luonteeseen, likviditeettiin, markkinahäiriöihin sekä käyttö- ja kehitysehtoihin. Erityisen tärkeää on kiinteistövakuudessa huomioida paikallinen markkinatilanne, kiinteistön kunto ja käyttökelpoisuus realisoitavaksi.

Vakuusarvo liittyy läheisesti luotonantoon käytettävän lainan vakuuden rajoittamiseen ja riskin hallintaan. Sillä on keskeinen vaikutus esimerkiksi lainan enimmäismäärään, eli niin sanottuun laina- tai luottosuhteeseen (LTV). Mikäli vakuusarvo heikkenee tai markkinaolosuhteet muuttuvat, pankki voi pyytää lisävakuuksia, tehdä vakuuden alaskirjauksia tai edellyttää ylimääräistä lainan takaisinmaksua.

Vakuusarvot voivat muuttua ajan myötä, ja ne tarkistetaan yleensä säännöllisin väliajoin sekä mahdollisten arvonmuutosten perusteella. Tavoitteena on varmistaa, että vakuus kattaa riittävän osan velasta riskinhallinnan ja luottosäätelyvaatimusten mukaisesti.