Uusiutumiskykyä

Uusiutumiskykyä tarkoittaa järjestelmän kykyä palautua, uudistua tai korvautua häiriön, käytön tai vahingon jälkeen. Käsite esiintyy luonnontieteissä ja ekologiassa, mutta sitä käytetään myös kestävän kehityksen, talouden ja teknologian konteksteissa kuvaamaan, kuinka nopeasti ja tehokkaasti järjestelmä voi palautua tai tuottaa uutta, tarvittaessa.

Luonnonvarojen yhteydessä uusiutuvuus tarkoittaa, että resurssin tarjonta voi kasvaa tai säilyä elinkelpoisena pitkiä aikoja, kun sen uudistumisnopeus riittää ja käyttö on hallinnassa. Ei-uusiutuvat varat puolestaan voivat loppua käytön myötä. Esimerkkejä ovat metsien ja biomassan kyky uudistua sekä vesistöjen hiilinielu ja biokapasiteetti.

Uusiutumiskykyä arvioidaan usein suhteessa käytön nopeuteen ja häiriön voimakkuuteen. Esimerkiksi metsissä uuden puuston kasvu ja siementen tuotto kertovat uudenutumiskyvystä, kun taas kalakannat uudistuvat, kun saalis on kestävällä tasolla. Ekosysteemien lisäksi käsite viittaa myös rakennetun ympäristön ja teknologian palautumiskykyyn: toiminnan jatkuvuus, korjaus ja sopeutumiskyky sekä yhteiskunnallisissa järjestelmissä.

Hallinnassaan uusiutumiskykyä vahvistetaan kestävästi suunnittelemalla käyttöä, suojelemalla herkkiä alueita, edistämällä kiertotaloutta sekä vahvistamalla hiilinieluja ja palautumiskykyisiä rakenteita. Jos häiriö ylittää järjestelmän toipumiskyvyn, varannot voivat heikentyä ja järjestelmä siirtyä uuteen tilaan.