Uusiomateriaalien

Uusiomateriaalien tarkoitetaan materiaaleja, jotka on valmistettu käytöstä poistetusta, kierrätetystä tai muulla tavoin uudelleen hyödynnetystä jätteestä tai sivuvirroista. Termi kattaa metallit, muovit, paperin ja pahvin, lasin, tekstiilit sekä rakennus- ja purkumateriaalit, jotka on käsitelty tai jalostettu uudelleen käyttökelpoisiksi raaka-aineiksi tai tuotteiksi.

Uusiomateriaalien käyttö vähentää neitseellisten luonnonvarojen tarvetta, pienentää jätteen määrää ja voi alentaa kasvihuonekaasupäästöjä koko elinkaaren aikana. Taloudellisesti niiden hyödyntäminen voi luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja työpaikkoja kiertotalouden arvoketjussa.

Haasteita liittyy materiaalien laatuun, puhtauteen ja kierrätysteknologiaan: monikomponenttisten tuotteiden erottelu, saastuminen ja taloudellisesti kannattavien kierrätysmenetelmien kehittäminen ovat keskeisiä esteitä. Myös lainsäädäntö, standardit ja markkinointi vaikuttavat uusiomateriaalien laajempaan käyttöön.

Politiikkatoimet, kuten kiertotaloutta tukevat kannustimet, tuotesuunnittelun ohjaus ja kunnollinen jätehuolto, edistävät uusiomateriaalien saatavuutta ja hyväksyttävyyttä. Tulevaisuudessa edistyneet kemialliset ja mekaaniset kierrätysmenetelmät sekä materiaalitehokas suunnittelu voivat laajentaa uusiomateriaalien sovelluksia teollisuudessa, rakentamisessa ja kuluttajatuotteissa.