Uudelleenmetsätyksen

Uudelleenmetsätys on metsän uudelleen muodostamista alueelle, jolta puusto on aiemmin poistettu tai jossa kasvukunto on heikentynyt. Tavoitteena on palauttaa puuston määrä ja rakenne sekä vahvistaa metsän ekosysteemipalvelut, kuten hiilen sitominen, maan suojelu ja veden kierto. Se on keskeinen osa kestävää metsätaloutta sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Menetelmät ja lähestymistavat: Uudelleenmetsätys voidaan toteuttaa luonnollisella uudistumisella tai keinotekoisella istutuksella ja siementen levityksellä. Luonnollisessa uudistumisessa alueelle syntyy uusia taimia siementen ja juurivesan kautta, ja sitä tuetaan esimerkiksi valon saannin parantamisella sekä rikkakasvien torjunnalla sekä maanmuokkauksella. Keinouudistuksessa istutetaan taimia tai levitetään siemeniä, ja tarvitaan maanmuokkauksia, kosteuden hallintaa sekä nuorille taimille suojauksia.

Lajivalinta ja alueelliset tekijät: Suomessa yleisiä ovat puulajit kuten Pinus sylvestris (mänty), Picea abies (kuusi) sekä Betula pendula (koivu) tai muita lehtipuita. Lajivalinnat perustuvat maaperään, ilmastoon ja luonnonpuuston historiaan. Tavoitteena on usein monilajinen tai monimuotoinen uudistuma, joka sopeutuu alueen oloihin ja tukee ekosysteemin kestävyyttä.

Haasteet ja seuranta: Uudelleenmetsätyksen onnistuminen riippuu tekijöistä kuten maaperäolosuhteista, rikkakasvien kilpailusta, kuivumisesta sekä ilmaston ääri-ilmiöistä. Kustannukset, rahoitus sekä lainsäädäntö- ja hallinnolliset vaatimukset voivat hidastaa prosessia. Seurantaa tehdään esimerkiksi taimien itävyydestä ja selviytymisestä sekä pitkän aikavälin hiilivaraston kehityksestä.