Utuaverbeillä

Utuaverbeillä on kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan suomen kielen verbejä, joiden semanttinen sisältö viestii sumuista, epäselvää tai epävarmaa tilaa. Nimen juuret ovat sanoissa utu (sumu, hämärä) ja verbi. Käsite on tullut tunnetuksi keskusteluissa, joissa tarkastellaan metaforan ja modaalisuuden yhteisvaikutuksia kielen ilmaisukyvyssä.

Semanttisesti utuaverbeillä ilmaisee epävarmuutta, epätarkkuutta tai hämärää todellisuuskäsitystä. Niitä käytetään usein kuvailevassa tai retorisessa kielessä, jossa puhujan tai kirjoittajan näkemystä rajataan tai lievennetään. Utuverbiin liittyy usein epistemisen modaalisuuden sävy: väite ei esitetä varmuudella, vaan likimääräisesti tai arvioiden tasolla.

Syntaktisesti utuaverbeillä toimivat tavallisina finite-verbeinä eikä niille ole tunnusomaisia erikoisempia taivutusmuotoja. Ne voivat esiintyä lauseen predikaattina sekä yhdessä modaalisten ilmausten kanssa, jolloin ne kantavat epävarmuuden tai epäselvyyden laadun. Käyttöalueena korostuu erityisesti kirjallisessa kerronnassa, informatiivisessa teksteessä sekä puhekielen heikennettyä tai epävarmaa väittelyä kuvaavissa kohdissa.

Kielen tutkijat suhtautuvat termiin vaihtelevasti, ja sen käyttö vaihtelee tutkimusryhmien välillä. Utuaverbeillä tarjoaa kehyksen keskustelulle siitä, miten sumuinen tai epävarma todellisuus voidaan kielellisesti rakentaa. Se asettaa rinnakkain metaforisen kuvauksen, modaalisen jälkikäsittelyn ja epätarkkuuden ilmaisun. Lisätietoa löytyy epävarmuuden ilmauksista, modaalisuudesta sekä metaforan roolista kielessä.