Uskonnonvapaus

Uskonnonvapaus on oikeus harjoittaa uskontoa tai vakaumusta vapaasti ilman pakkoa tai syrjintää, sekä oikeus olla harjoittamatta mitään uskontoa. Tämä periaate on keskeinen osa monien maiden lainsäädäntöä ja ihmisoikeussopimuksia, kuten Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18. artiklaa.

Uskonnonvapaus sisältää kaksi ulottuvuutta: uskonnon tai vakaumuksen harjoittamisen vapauden ja oikeuden olla harjoittamatta mitään uskontoa. Se tarkoittaa myös oikeutta vaihtaa uskontoa, osallistua uskonnollisiin toimituksiin, opettaa uskontoa ja jakaa vakaumuksia ilman pelkoa vainosta tai rajoituksista. Lisäksi se suojaa yksilöitä islamista, kristinuskosta, hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta tai muista uskonnollisista vakaumuksista riippumatta.

Uskonnonvapaus ei kuitenkaan ole absoluuttinen oikeus; esimerkiksi julkisen turvallisuuden, kansanterveyden ja muiden yhteiskunnallisten etujen turvaamiseksi voidaan asettaa rajoituksia uskonnon harjoittamiseen tietyissä tilanteissa. Joissakin maissa uskonnonvapauteen liittyvät oikeudelliset rajoitukset voivat johtaa kiistoihin, erityisesti silloin kun ne ovat ristiriidassa yksilön oikeuksien tai uskonnollisten vähemmistöjen kohtelun kanssa.

Yleisesti ottaen uskonnonvapaus on keskeinen periaate demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumisessa, edistäen suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta yhteiskunnassa.