ihmisoikeussopimuksia

Ihmisoikeussopimukset ovat kansainvälisiä oikeudellisia sopimuksia, joilla valtioita sitoudutaan kunnioittamaan, suojelemaan ja takaamaan perusihmisoikeudet. Ne kattavat sekä siviili- ja poliittiset oikeudet että taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet. Sopimukset voivat olla maailmanlaajuisia, joilla on yleismaailmallinen soveltuminen YK:n puitteissa, tai alueellisia, kuten Euroopan, Amerikan ja Afrikan alueelliset ihmisoikeussopimukset. Kun valtiot ratifioivat nämä sopimukset, ne muodostavat oikeudellisen velvoitteen lainsäädännön ja viranomaistoiminnan tasolla.

Keskeisimmät kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat YK:n laatimia ICCPR ja ICESCR, molemmat hyväksyttiin vuonna 1966. Niihin liittyy usein lisäksi erityissopimuksia, kuten CEDAW (naisten oikeudet), CRPD (vammaisten oikeudet) sekä CROC (Lapsen oikeudet) ja CAT (kotiperäisen kansanmurhan kieltävä suojelu). Joillakin sopimuksilla on myös yksilöiden valitus- tai tutkimusmenettelyjä kansainväliselle valvonnalle. Alueelliset sopimukset, kuten Euroopan ihmisoikeussopimus (ECHR), Amerikkalainen yleissopimus ihmisoikeuksista sekä Afrikan ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskeva peruskirja, muodostavat oman valvontajärjestelmänsä.

Valtiot, jotka ratifioivat sopimukset, sitoutuvat ilmaisemaan kansallisesti oikeudet sekä sovittamaan lainsäädäntönsä ja käytäntönsä näiden velvoitteiden mukaisiksi. Ne laativat säännölliset raportit kansainvälisille valvontaelimille ja voivat osallistua yleiseen uudelleenarviointiin, kuten YK:n Universal Periodic Review -menettelyyn. Kansainvälinen valvonta tukee oikeuksien edistämistä, mutta toimeenpano riippuu usein kansallisesta lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä sekä poliittisesta tahdosta.