Unettomuushäiriö

Unettomuushäiriö, tunnetaan myös nimellä unihäiriö tai unettomuus, viittaa krooniseen tai toistuvaan vaikeuteeseen nukahtaa tai ylläpitää unta. Se voi ilmetä lyhytaikaisena ongelmana, kuten stressin tai muiden elämänmuutosten seurauksena, tai kehittyä pitkäaikaiseksi häiriöksi, joka vaikeuttaa päivittäistä toimintaa. Unettomuus jaetaan yleensä kahteen päätyyppiin: primaariseen unettomuuteen, joka on itsenäinen sairaus, ja sekundaariseen unettomuuteen, joka liittyy muiden sairauksien, lääkkeiden tai elämäntapojen vaikutuksiin.

Primaarisen unettomuuden syytä ei aina voida selvästi määrittää, mutta se voi liittyä aivojen untokeskusten toimintahäiriöihin. Sekundaarinen unettomuus puolestaan voi aiheutua esimerkiksi kroonisesta kivusta, hengitysteiden häiriöistä, kuten uniapneasta, tai mielenterveysongelmista, kuten masennuksesta tai ahdistuksesta. Lisäksi tietyt lääkkeet, kuten beetasalpaajat, steroidit tai stimulantit, voivat häiritä unta. Elämäntapatekijöitä, kuten epäsäännölliset uniajat, liiallinen kahvin tai alkoholin käyttö tai työaikataulut, jotka vaikuttavat unen laatuun, voivat myös edistää unettomuutta.

Unettomuuden oireet sisältävät vaikeuksia nukahtaa, usein heräämistä yöllä tai varhaisesta heräämisestä, huonoa unen laatua ja päiväsaikaista väsymystä. Pitkäaikainen unettomuus voi vaikuttaa päivittäiseen toimintakykyyn, lisätä väsymystä, heikentää keskittymiskykyä ja pahentaa mielialaa. Hoidossa käytetään usein käyttäytymisterapioita, kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa unettomuudelle (CBT-I), joka auttaa muuttamaan epäterveellisiä unokäyttäytymisiä ja ajattelumalleja. Lääkkeitä, kuten lyhytvaikutteisia unilääkkeitä, käytetään harvemmin ja lyhytaikaisesti, koska niillä voi olla riippuvuusriski. Lisäksi terveelliset elämäntavat, kuten säännölliset uniajat, rentoutumistekniikat ja fyysinen aktiivisuus, voivat parantaa unen laatua.