UVkäsittely

UV-käsittely tarkoittaa ultraviolettivalon (UV) hyödyntämistä erilaisten prosessien suorittamiseen. Yleisesti käytetään UV-C-säteilyä, jonka aallonpituus on noin 200–280 nm ja jolla on vahva germisidinen vaikutus. UV-A ja UV-B voivat osallistua joihinkin fotokemiallisiin reaktioihin, mutta niitä käytetään harvemmin puhtaasti desinfiointiin.

Toimintaperiaate: UV-säteily aiheuttaa mikrobien DNA- tai RNA-damagea, usein pyrimidiinidimeerien muodostumista, jolloin bakteerit ja virukset menettävät kykynsä lisääntyä. Teho riippuu annoksesta (dosi) sekä säteilyn tiheydestä, aallonpituudesta, kontaktiajasta ja aineen läpinäkyvyydestä. Vettä ja ilmaa on usein suojattava epäpuhtauksilta, jotka estävät säteilyn pääsyn mikrobeihin.

Sovellukset: UV-käsittelyä käytetään laajasti juomaveden ja jäteveden desinfiointiin sekä ilmanvaihtojärjestelmissä (UVGI, ultraviolet germicidal irradiation) että pintojen desinfektioon sairaaloissa, laboratorioissa ja elintarviketeollisuudessa. Sillä ei synny jäämiä kuten kemialliset desinfektioaineet, mutta se ei poista epäpuhtauksia kemiallisina aineina.

Rajoitteet ja turvallisuus: UV-käsittely ei poista epäpuhtauksia tai hajusteita kemiallisina aineina, vaan kohdistuu mikrobeihin. UV-C on haitallista iholle ja silmille, joten asennuksissa käytetään suojakilpiä ja turvallisuusjärjestelmiä. Teho heikkenee, jos veden tai ilman turbidity, sameus, humus tai muut aineet heikentävät läpäisyä.

Ylläpito ja valinta: Järjestelmän toiminta edellyttää säännöllistä huoltoa, lamppujen vaihtoa sekä linssien tai turvasäleiden puhdistusta. LED-pohjaiset UV-lähteet ovat yleistymässä ja tarjoavat pienemmän energiankulutuksen sekä nopean käynnistyksen. Suunnittelussa huomioidaan haluttu annos (mJ/cm2), virtaama, tilatila sekä standardien mukaiset turvallisuusvaatimukset.