UVBsäteilystä

UVBsäteilystä viittaa UVB-säteilyn osuuteen auringon ultraviolettivalon spektristä. UVB:n aallonpituudet ovat noin 280–315 nanometriä. UVC-säteily voidaan käsittää käytännössä kokonaan suojassa maapallon ilmakehän otsonin vuoksi; suurin osa UVB-säteilystä saavuttaa kuitenkin maapallon pinnan osittaisen otsonieristymän läpi.

Laskeutuessaan UVB-energia vaikuttaa ihon palamisreaktioihin ja soluun sisäisiin virtaukseen, ja se on merkittävä tekijä ihosyövän riskissä sekä photoagingin kehityksessä. Toisaalta UVB on tärkeä D-vitamiinin synteesissä iholla, minkä vuoksi täysin täydellinen suojautuminen ei ole suositeltavaa. D-vitamiinin tarve ja UVB-valoaltistus vaihtelevat yksilöllisesti iän, ihon sävyn ja maantieteellisen sijainnin mukaan.

UVB-säteilyn voimakkuus vaihtelee vuorokaudenajan, vuodenajan, sijainnin ja korkeuden mukaan. Sateinen tai pilvinen keli sekä suurempi leveysaste ja korkeampi ilmanalakin vähentävät UVB-säteilyn määrää. Ilmakehän otsoni suojaa UVB-altistusta, mutta joissakin tilanteissa erityisesti kirkkaissa ja ohuisssa ilmakehissä syntyy palamisen riski.

Turvallisuus: suojautuminen UVB-altistukselta voidaan toteuttaa yhdistämällä varjoon jääminen, suojavaatteet, aurinkolasit ja kattava, UVB-säteilyä estävä lippuainesto. Laaja- tai kattosuoja, sekä säännöllinen, laajakirjoisen suojaavan aurinkovoiteen käyttö (esim. SPF 30+) ja sen uusiminen ohjaavat vähentämään palamien riskiä. Ihmisten tulisi tiedostaa, että liiallinen UVB-altistus voi lisätä terveysriskien todennäköisyyksiä, kun taas kohtalainen altistus voi tukea D-vitamiinin tuotantoa.