URLosoitteiden

URL-osoite, eli Uniform Resource Locator, on Internetissä käytettävä osoite, jolla tietty resurssi voidaan paikantaa ja hakea. URL-osoitteet ovat osa suurempaa URI-käsitettä, mutta ne ovat käytännössä yleisimmin tunnettuja viittaamassa verkkosivuihin, tiedostoihin ja palveluihin.

Rakenne: URL koostuu useista osista, joista tärkeimmät ovat scheme (esim. http, https, ftp), auktoriteetti (käyttäjätiedot, isäntä ja mahdollinen portti), polku (path), mahdollinen kysely (query) ja fragmentti (fragment). Esimerkiksi https://fi.wikipedia.org/wiki/URL osoittaa turvatun HTTPS-yhteyden isäntäpalvelimelta, jonka polku johtaa tiettyyn resurssiin ja jonka loppuun on liitetty mahdollinen fragmentti.

Standardit ja merkinnät: URL-osoitteiden syntaksi määritellään RFC 3986:ssä. Unicode-merkkien käyttö on mahdollista IRIn kautta (RFC 3987), ja verkkotunnukset enkoodataan IDNA:n mukaisesti punycode-merkintään. Osa osoitteista käyttää percent-enkoodausta epästandardeilta vaikuttavien merkkien, kuten välilyöntien, esittämiseen.

Käyttö ja liittyvät ilmiöt: Selaimet tulkitsevat URL-osoitteet ja pyytävät resursseja palvelimilta. Pitkät osoitteet voidaan lyhentää URL-lyhentimillä, ja joidenkin sivustojen käytössä käytetään ohjauksia (3xx-tilakoodit) toisaalle. URL-osoitteita käytetään myös ohjelmallisesti API-pyyntöjen, web-pitojen ja resurssikontaktien osoittamiseen.

Turvallisuus ja käytettävyys: HTTPS turvaa tiedonsiirron TLS:n avulla. Oikeellisuus riippuu muun muassa oikeasta isännästä, DNS-toimivuudesta ja voimassa olevasta TLS-sertifikaatista. Hyvä URL-hallinta ja syötteiden validointi vähentävät väärinkäytön riskejä.