Täysagonisti

Täysagonisti on farmakologiassa ligandi, joka sitoutuu reseptoriin ja saa aikaan maksimaalisen vasteen reseptorijärjestelmässä. Täysagonistin sisäinen tehokkuus on lähellä arvoa 1, ja sen vaikutus voi saavuttaa Emaxin. Joissakin järjestelmissä maksimaalinen vaste saavutetaan jo reseptorivarannon vuoksi ennen kaikkien reseptorien sitoutumista.

Verrattuna täysagonistiin, osittainen agonisti tuottaa alhaisemman vasteen kuin Emax, vaikka reseptorit sitoutuisivat täydellisesti; tämän takia sen sisäinen tehokkuus on alle 1. Antagonisti ei aktivoi reseptoria eikä tuota vastetta. Täysagonistien ja osittaisagonistien välinen ero on olennaisesti sitoutumisen jälkeinen teho.

Toimintaperiaate: ligandi sitoutuu reseptoriin, aiheuttaa konformatiivisen muutoksen ja käynnistää signaalireitin. Useat täysagonistit toimivat G-proteiinikytkentäisillä reseptoreilla tai ionikanavareseptoreilla, ja niiden vaikutukset voivat olla sekä nopeasti että pitkällisiä riippuen järjestelmästä.

Esimerkkejä täysagonisteista: morfiini ja fentanyyli μ-opioidireseptoreille; adrenaliini (epinefriini) ja noradrenaliini adrenergisille reseptoreille; dopamiini dopaminereseptoreille; histamiini H1- ja H2-reseptoreille; nikotiini nicotinergic-reseptoreille.

Kliininen huomio: Täysagonisteja käytetään silloin, kun tavoitteena on maksimaalinen vaste, mutta ne voivat aiheuttaa voimakkaampia haittavaikutuksia, suuremman toleranssin kehittymisen sekä riippuvuuden riskin. Reseptorivaranto ja kontekstuaaliset tekijät vaikuttavat siihen, miten suurella sitoutumisella maksimaalinen vaste saavutetaan.