Täiteslause

Täiteslause on kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan lausetta tai lauseryhmää, jota käytetään syntaktisen tilan täyttämiseen ilman, että sillä on välitöntä uutta semanttista sisältöä tai että se ei ole pääasiallisen viestin ydin. Käytännössä täiteslauseella on tehtävä tukea rakenteellista analyysia, opetusta tai kertelyä, ei niinkään viestin uutta informaatiota.

Täiteslausetta voidaan käyttää erilaisissa konteksteissa. Sitä voidaan tarvita, kun halutaan havainnollistaa tietyn lausetyypin rakennetta, esimerkiksi kuinka päälause ja sivulause liittyvät toisiinsa, ilman että esitettävä content täyttää uuden merkityksen. Siksi täiteslause voi esiintyä esimerkkilauseissa, korporaatioanalyysissä tai opetuksessa, missä syntaktinen rakennus on tärkeämpää kuin semanttinen sisältö.

Kielitieteessä täiteslauseiden tarkka määritelmä ja luokitus vaihtelevat lähteestä riippuen. Joissakin yhteyksissä termi voi viitata lyhyisiin, semanttisesti vähämerkityksisiin lauseisiin tai jopa käytännön pragmaattisiin ilmaisuihin, jotka täyttävät lausekehyksen ilman olennaisia lisäarvoja. Yleisimmin täiteslause voidaan nähdä työvälineenä, jonka avulla tutkijat ja opettajat osoittavat lauseen rakennetta, eri sivulause-tyyppejä tai verbin rektiojärjestelyjä.

Täiteslauseiden käyttö ja terminologia voivat vaihdella kielitieteellisessä kirjallisuudessa, mutta yleinen ajatus on rakennekeskeinen, ei semanttisesti kuormitettu lauseen osa.