Työpoytipohjaiset

Työpoytipohjaiset on suomalainen termi, jolla kuvataan toimintaa, menetelmiä tai työkaluja, jotka toteutetaan työpöydän tai toimistotyöaseman ääressä sen sijaan, että ne tapahtuisi kentällä tai laboratoriossa. Sanan “työpöytä” sekä päätteet “-pohjaiset” viittaavat siihen, että työskentely perustuu staattisiin tai digitaalisesti hallittuihin resursseihin ja aineistoihin, joita voidaan käsitellä ja analysoida paikan päällä.

Käyttöyhteydet ja esimerkit

Työpoytipohjaisia läpivientitapoja esiintyy useilla aloilla, mukaan lukien tutkimus, suunnittelu, tiedonkäsittely ja koulutus. Esimerkkejä ovat kirjallisuuskatsaukset ja meta-analyysit, joissa tieto kerätään ja syntetisoidaan olemassa olevista lähteistä; digitaalisten mallien ja simulaatioiden hyödyntäminen suunnittelussa; sekä oppimis- ja koulutusympäristöt, joissa opiskelu tapahtuu pääasiassa tietokoneen tai muun työpöytälaitteen kautta. Työpoytipohjaisia menetelmiä verrataan usein kenttätyöhön (kenttäoike/yhteiskuntatieteellinen tutkimus) ja laboratoriotyöhön (laboratoriopohjaiset kokeet).

Edut ja rajoitteet

Hyötyinä ovat kustannustehokkuus, nopea skaalautuvuus ja helpompi pääsy laajaan aineistoon sekä mahdollisuus toistaa prosesseja. Rajoitteisiin kuuluu riippuvuus valmiista lähteistä ja datasta, mahdollinen vääristyminen, kun konteksti jää vähemmälle, sekä puutteellinen syvällinen ymmärrys, jos käytetään liian pelkästään sekundaarisia tietoja.

Toimintatapa

Työpoytipohjaisen työskentelyn toteuttaminen sisältää tavoitteiden määrittelyn, lähteiden kartoituksen ja arvioinnin, tiedon synteesin sekä raportoinnin. Tiedonhallintaan käytetään usein viitehallintaa ja laadunvarmistusta, jotta johtopäätökset ovat hyvin perusteltuja.

Suhteelliset termit

Lyhenteinä ja lyhenteisiin viittaavina käsitteinä esiintyvät kenttätyö (kenttäperusteinen) ja laboratorio-/laboratoriopohjaiset menettelyt, joilla on erillinen roolinsa tutkimus- ja suunnitteluprosesseissa.