Työmarkkinasääntely

Työmarkkinasääntely viittaa lainsäädännön ja muiden säännösten kokonaisuuteen, jotka ohjaavat työnantajien ja työntekijöiden välistä suhdetta työmarkkinoilla. Sen tarkoituksena on usein tasapainottaa työnantajien ja työntekijöiden neuvotteluvoimaa sekä varmistaa työntekijöiden oikeudet ja työolosuhteet.

Työmarkkinasääntely voi kattaa monenlaisia asioita. Tärkeimpiä alueita ovat työsopimukset, jotka määrittelevät työsuhteen ehdot kuten palkan, työajan ja tehtävät. Sääntelyyn kuuluvat myös työturvallisuutta ja -terveyttä koskevat määräykset, jotka pyrkivät ehkäisemään työtapaturmia ja ammattitauteja. Lisäksi monet maat säätävät työntekijöiden irtisanomissuojaa, estäen mielivaltaiset tai perusteettomat irtisanomiset.

Työmarkkinasääntelyyn liittyy myös työlainsäädäntö, joka määrittelee esimerkiksi vähimmäispalkan, vuosilomaoikeudet ja sairausajan palkat. Lakot ja työsulut ovat osa työmarkkinoiden dynamiikkaa, ja niitäkin usein säännellään laein, jotka määrittelevät niiden laillisuuden ja menettelytavat.

Kansainvälisesti Kansainvälinen työturvallisuusjärjestö (ILO) antaa standardeja ja suosituksia työmarkkinasääntelyn kehittämiseksi eri maissa. Sääntelyn taso ja luonne vaihtelevat merkittävästi maittain, heijastaen paikallisia historiallisia, kulttuurisia ja taloudellisia olosuhteita.