Työllisyydestä

Työllisyydestä käytetään usein puhuttaessa työikäisen väestön työmarkkinasijaintia. Työllisyys tarkoittaa sitä, että henkilö on työssä palkkatyön, yrittäjyyden tai muun työtehtävän muodossa. Työllisyys liittyy keskeisesti sekä talouden kokonaistuottavuuteen että kansalaisten toimeentuloon. Yleisiä mittareita ovat työllisyysaste, työttömyysaste sekä työvoiman osallistumisaste.

Työllisyyden tilaan vaikuttavat sekä suhdanne- että rakenteelliset tekijät. Talouden kasvu lisää työpaikkoja, kun taas teknologinen kehitys voi muuttaa työn kysyntää. Väestön ikärakenteen muutokset, koulutustaso ja alueellinen eriytyneisyys vaikuttavat työllisyyteen eri ryhmissä. Tilastokeskus ja muut viranomaiset seuraavat kehitystä ja julkaisevat ajantasaisia lukuja sekä rakenteellisia eroja alueittain ja ryhmittäin.

Politiikalla pyritään tukemaan työllisyyttä sekä aktiivisilla että passiivisilla keinoilla. Aktiiviset toimenpiteet sisältävät koulutuksen, uudelleenkoulutuksen, työnvälityksen ja työssäoppimisohjelmat sekä nuorille ja pitkäaikaistyöttömille suunnatut palvelut. Passiiviset toimet tarkoittavat etuuksia ja sosiaaliturvaa, joiden avulla työnhaulle annetaan aikaa ja mahdollisuuksia.

Suomessa työllisyydellä on laaja yhteiskunnallinen merkitys. Se vaikuttaa julkisen talouden kestävyyteen, verotuloihin ja sosiaaliturvan rahoitukseen sekä ihmisten elämänlaatuun. Tilastokeskus kokoaa ja julkaisee tilastoja työllisyydestä ja työttömyydestä; TEM ja muut viranomaiset tuottavat työmarkkina- ja koulutuspolitiikan tietoja sekä ennusteita. Kansainvälisesti työllisyyden tilaa vertaillaan OECD:n, Eurostatin ja muiden lähteiden mukaan.