Työturvallisuuslaista

Työturvallisuuslaki, virallinen nimi työturvallisuuslaki (738/2002), on Suomen lainsäädännön keskeinen säädös työympäristön turvallisuuden ja työterveyden turvaamiseksi. Laki tavoittelee ennaltaehkäisyä, vähentää työperäisiä tapaturmia ja sairauksia sekä varmistaa, että työolot vastaavat Euroopan unionin vaatimuksia.

Laki koskee kaikkia työnantajia, työntekijöitä sekä muita työpaikan toimijoita riippumatta toimialasta. Siihen sisältyy velvoitteita riskien arvioinnista, turvallisuusjärjestelyistä ja koulutuksesta sekä tiedottamisesta.

Työnantajat ovat velvollisia järjestämään systemaattisen riskien arvioinnin, suunnittelemaan ja toteuttamaan ehkäiseviä toimenpiteitä sekä varmistamaan turvalliset työvälineet, koneet ja työmenetelmät. Heidän on huolehdittava riittävästä perehdytyksestä, koulutuksesta ja tiedottamisesta sekä järjestettävä asianmukaiset olosuhteet onnettomuuksien varalta.

Työntekijät vastaavat ohjeiden noudattamisesta, suojavarusteiden käytöstä ja osallistumisesta turvallisuustoimintaan sekä vaaroista kertomiseen.

Laki säätelee työpaikkojen turvallisuustoimielimiä, kuten työsuojelun edustajia ja mahdollisia yhteistyöelimiä, joilla varmistetaan työntekijöiden ja työnantajan välinen vuorovaikutus turvallisuuskysymyksissä.

Valvonta ja noudattamisen seuranta ovat lakien toimeenpanon keskeisiä mekanismeja; viranomaiset voivat antaa korjaavia määräyksiä ja, jos tarpeen, määrätä rikkomuksista seuraamuksia.

Työturvallisuuslaki täydentää muita työelämän säädöksiä ja toimii pohjana työpaikan turvallisuusjohtamiselle.