Työergonomia

Työergonomia on ergonomian ala, joka tutkii työn tekotavan, työympäristön ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen vaikutuksia turvallisuuteen, terveydentilaan sekä suorituskykyyn. Sen tavoitteena on suunnitella työ- ja tuotantoprosessit sekä välineet siten, että ne tukevat kehon rasitusten minimoimista, ehkäisevät tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä parantavat sekä työn laatua että viihtyvyyttä.

Keskeisiä osa-alueita ovat työasennot ja siirrot, toistotyö, raskaiden esineiden käsittely sekä välineiden ja työpisteiden muotoilu. Myös työympäristön fyysiset tekijät kuten valaistus, melu, lämpötila sekä ilmanlaatu sekä psykososiaalinen kuormitus kuuluvat työhygieeniseen tarkasteluun. Monitieteinen lähestymistapa yhdistää fysiologian, kognitiivisen psykologian, antropometrian ja insinööritieteen.

Arviointi perustuu riskinarviointiin, havainnointiin ja mahdollisesti mittauksiin sekä työvaiheiden analyysiin. Tavallisia keinoja ovat nopea riskianalyysi, sekä erikoistyökalut kuten RULA- ja REBA-arvioinnit yläranka- ja käsivarterasitteiden kuormitusten arvioimiseksi. Käyttäjätestit, työprosessien aikadirjoitukset ja palautejärjestelmät täydentävät kuorman arviointia.

Toimenpiteet ja sovellukset voivat sisältää työpisteiden ja välineiden uudelleenmuotoilua, säädettävien pöytien ja tuolien käyttöönottoa, työvaiheiden järjestyksen optimointia sekä robotiikkaa tai apuvälineitä. Lisäksi suunnitellaan työvuorot, tauot sekä koulutetaan henkilöstö kiinnittämään huomiota ergonomisiin periaatteisiin ja hyvään työkykyyn.

Työergonomian vaikutukset ovat usein vähentyneitä tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä loukkaantumisia, mutta myös parantunutta tuottavuutta, laatua ja työhyvinvointia. Sitä sovelletaan monilla aloilla, toimistotyöstä teollisuuteen ja palvelusektorille. Kansainväliset ja kansalliset standardit sekä ohjeistukset tukevat suunnittelua ja arviointia.