Tuntoisuuden

Tuntoisuus on suomalainen termi, joka kuvaa tuntoaistin kautta välittyvän aistitiedon herkkyyttä ja tarkkuutta. Se kattaa sekä havaitsemisen kynnyksen että ärsykkeiden erottelukyvyn kosketuksessa, paineessa, tekstuurissa, lämpötilassa ja värähtelyssä. Tuntoisuus liittyy ihon mekanoreseptoreihin sekä aivojen somatosensoriseen käsittelyyn, ja sen toimivuus vaikuttaa päivittäisiin toimenpiteisiin, kuten esineiden tunnistamiseen ja kosketuksen laadun havaitsemiseen. Tuntoisuuden taso vaihtelee yksilöllisesti ja voi heikentyä iän, diabeteksen tai muiden neurologisten tai iho-olosuhteiden seurauksena.

Tuntoisuuden mittaaminen tapahtuu usein kliinisissä tai tutkimuksellisissa asetuksissa. Yleisiä menetelmiä ovat kahden pisteen erottelutesti, Semmes-Weinstein -monofilamenttitesti paineherkkyyden arvioimiseksi, grating orientation -testi sekä värähtelyn tunnistus. Arviointi kattaa sekä havaitsemiskynnyksen että erottelukyvyn. Ikä, neuropatiat (esimerkiksi diabetes), hermovauriot ja iho-olosuhteet voivat vaikuttaa tuloksiin.

Kliinisessä kontekstissa tuntuisuuden arviointi auttaa diagnosoimaan ja seuraamaan neurologista tai perifeerisen hermoston toimintaa sekä suunnittelemaan sensorisen rehabilitaation ohjelmia. Sensorinen uudelleenkoulutus ja harjoitukset voivat parantaa erottelukykyä potilailla. Teknologian alalla tuntuisuutta hyödynnetään haptisessa suunnittelussa, jossa kosketuspalautteet parantavat käyttöliittymien intuitiivisuutta ja vuorovaikutusta.