mekanoreseptoreihin

Mekanoreseptorit ovat sensorisia rakenteita, jotka reagoivat mekaanisiin stimuihin kuten kosketukseen, paineeseen, venytykseen ja tärinään. Ne välittävät tietoa tunnosta, proprioceptionista sekä kuulon ja tasapainon säätelystä. Mekanoreseptoreiden transduktio muuntaa mekaanisen stimulin sähköiseksi signaaliksi, kun ionikanavat avautuvat ja syntyy reseptoripotentiaali.

Ihon mekanoreseptorit muodostuvat sekä pinnallisista että syvemmistä rakenteista. Tyypillisiä ovat Meissnerin kappaleet, joiden herkkyys tarkalle kosketukselle ja hienolle tärinälle on hyvä; Merkeli-solut, jotka mahdollistavat yksityiskohtaisen paikan ja tekstuurin erottelun; Pacinian kappaleet, jotka reagoivat syvään paineeseen ja korkeataajuiseen tärinään; sekä Ruffinin pääteet, jotka reagoivat venytykseen. Nämä reseptorit eroavat adaptaatiotavoiltaan, ja niillä on erilaiset vasteajat mekaaniselle stimulle.

Lihas- ja nivelsideproprioseptorit sijaitsevat lihaksissa, jänteissä ja nivelsiteissä. Esimerkkejä ovat lihasspindelit, jotka mittaavat lihasvenyilyä ja antavat tietoa asennosta, sekä Golgin jänne-elimet, jotka mittaavat lihasjännitystä. Näiden reseptoreiden kautta aivot saavat tietoa liikkeen suunnasta ja voimasta.

Sensoriset radat siirtävät tiedot keskushermostoon. Kosketus- ja proprioseptiotieto kulkee usein dorsal column-medial lemniscus -reitillä aivokuorelle, kun taas voimakkaampi kipu ja lämpö voivat kulkea spinothalamic-uraa pitkin. Kuulon mekanoreseptorit sijaitsevat sisäkorvassa hiussoluissa, jotka muuttavat ääniaaltojen liikkeen sähköisiksi signaaleiksi ja välittävät ne kuuloaivokuorelle. Mekanoreseptoreiden toiminnan häiriöt näkyvät tuntoaistin, koordinaation tai kuulon puutteina.