Tunnistustapoja

Tunnistustapoja ovat ne menetelmät, joilla henkilön identiteetti voidaan todentaa sekä digitaalisessa että fyysisessä kontekstissa. Tunnistaminen tarkoittaa käytännössä identiteetin osoittamista, autentikointi sen varmentamista todistetuksi. Eri tunnistusmenetelmien valinta riippuu käyttökontekstista, turvallisuusvaatimuksista ja käytettävissä olevista laitteista.

Yleisimmät tunnistustavat jaotellaan kolmeen pääkategoriaan: jotain mitä henkilö tietää (tieto, esimerkiksi salasana tai PIN), jotain mitä hänellä on (omistus, kuten älykortti, USB-tikku tai älypuhelin) sekä jotain mitä hän on (biometria, kuten sormenjälki tai kasvontunnistus). Joissain järjestelmissä käytetään lisäksi muita varmentajia, mutta ne ovat harvinaisempia eikä niistä ole yhtä suurta luotettavuutta kuin kolmesta ensiksi mainitusta.

Esimerkkejä ovat salasana, PIN-koodi; turvatoken, älykortti, USB-avain; mobiilisovellukset, kertakäyttöiset koodit (TOTP) sekä push-todennus. Biometrinen tunnistus voi olla sormenjälki, kasvontunnistus tai äänipohjainen tunnistus.

Suomessa yleisimpiä tunnistustapoja ovat BankID, Suomi.fi-tunnistus sekä Mobiilivarmenne. Kansainvälisesti EU:n eIDAS-säädöksellä on vaikutusta sähköiseen tunnistamiseen, mahdollistamalla luotettujen tunnistusmenetelmien hyväksikäytön rajat ylittävästi. Yritykset voivat käyttää lisäksi kryptomerkintöjä, varmenteita ja älykortteja.

Turvallisuuteen liittyy riskejä kuten phishing ja sosiaalinen manipulointi; vahva, monivaiheinen tunnistus sekä säännöllinen ohjelmistojen päivittäminen parantavat suojaa ja vähentävät haavoittuvuuksia.